Vuosi 2017 yhteenveto

Hiljaista on ollut päivittämisen saralla, koiran kanssa on sentään livenä jotain tehty :D 

Rallytokossa kisattiin avoimessa luokassa 4 kertaa, 3 kertaa olisi riittänyt ellei ohjaaja olisi mokannut isosti toisessa kokeessa ja ottanut hyllyä. Hylly tuli kun ihan radan lopussa oli hyppy ja hypyn jälkeen heti maali. Annoin koiralle agilityn hyppykäskyn ja sehän sinkosi itsensä suoraan maaliin. Fiksuna ajattelin että uusitaan hyppy, mutta koska olimme jo liikkuneet pois hypyn suoritusalueelta, tuli hypyn uusimisesta hylsy. Hyvä yritys siis! Tulokselliset kokeet olivat Lieksa 9.9 75 pistettä, Kuopio 7.10 87 pistettä ja Joensuu 6.12 95 pistettä ja RTK2. Yhä voin todeta että laji on tälle ohjaajalle liian vaikea! Kuopion kokeessakin menetettiin 10 pistettä, koska ohjaaja unohti pysähtyä, hups vaan... Nyt maaliskuussa on tarkoitus startata sitten voittajassa tämän lajin saralta, jännää :) Kisanomaisissa treeneissä käytiin 17.2 ja siellä koira huusi kuin hyeena, hieman siis vieongelmaa meillä vielä ajoittain on. Ogelmaa ei todellakaan helpottanut se, että treenit olivat omassa hallissa jossa myös aksaa tehdään. Vieraissa paikoissa kierrokset eivät niin korkeiksi nouse, vielä ainakaan, ja onhan meillä ollut kokeita joissa koira on ollut täysin hiljaa.

Tässä videoon Kuopion rallysta. 

Agilityssa saatiin kasaan 1-luokan LUVAt 5.8 ja 17.9, molemmat nollavoitoilla. Noppa saikin kehuja eräältä bortsun omistaja tuomarilta, ei kuulemmat tiennyt että tuollaisia belgejä vielä on. Noppa on kyllä nopea ja kuuliainen, mutta myös äärimmäisen äänekäs radalla. 2-luokassa ehdittiin viime vuonna kisata 3 strattia, tulokset hyl, 5 ja 10. Tänä vuonna pääsimme POKSin valmennusryhmään, jossa meitä kouluttaa Sari Vähäniitty. Ensimmäiset kisat aksan saralta ovat 24.2 ja omalla hallilla jossa vire tuppaa nousemaan äärimmäisyyksiin. 

Tokossa oltaisiin startttu helmikuun alkupuolella avoimessa luokassa, mutta Nopan tulehtuneet anaalirauhaset torppasivat sen homman. Hoidoksi tuli antibiootit 10 vrk ja 14 vrk kortisoni. Vaiva onneksi helpotti pian lääkkeiden aloituksen jälkeen, mutta nyt tietenkin arveluttaa että tuleeko se takaisin.

Luva, RTK1, toko Alo1 ja BH

Siinäpä meidän kahden kuukauden saalis :)

Agility aloitettiin kotikisoissa 27.5 eli päivää ennen Nopan 2 v synttäreitä. Heti ensimmäisellä radalla saatiin hieno 0 aikaiseksi ja sijoitus 2. ja se oli se ensimmäinen LUVA sitten. Koira ei ollut niin vauhdikas kuin yleensä koska ressukka säikähti kuulutuksia ennen omaa ratavuoroaan ja oli radalla vähän varuillaan. Ohjaajalle tämä oli helpotus kun koira mennytkään kuin ohjus pitkin kenttää. Seuraavat radat olivatkin sitten hyllyjä, mutta kontaktit menivät kautta rantain hienosti, nythän meillä on alastulolla se pysähtyminen vaikka ohjaaja haaveili juoksukontakteista ja tuli lopulta järkiinsä. 

Seuraavat kisat olivat JOA:n hallissa Liperissä 10.6, tulokset hyl, 5 ja 5. Ensimmäisellä radalla Noppa meni keinun tavallista reippaammin ja sen jälkeen ei enää meinannut uskaltaa puomille mennä, siinä meni tovi kun houkuttelin yli mutta lopulta siitä selvittiin eikä kontakteilla ollut ongelmaa sen jälkeen. Seuraavalla radalla putosi rima ja sijoitus oli 2 ja sitten hyppyradalla mentiin renkaasta ohi ja sijoitus 3. 

Rallytokoa tehtiin toukokuussa JOA:lla tuloksella 93, yhden liikkeen uusin ja sitten Lieksassa 17.6 tuloksella 87 pistettä ja Rtk1. Siinä inhottava laji että ohjaajasta nuo pisteen menetykset johtuvat.. Kuvat Joan kokeesta.

Ensimmäiset tokokokeet koittivat sitten 19.6 Kerimäellä, tuomarina Salme Mujunen ja kenttänä nurmi jossa ei ole hirveesti treenattukaan. Koiralla ei tahtonut vire pysyä ihan kohdillaan, noutokapulan pudotti ja sivuille siirtymisissä haukahduksia, sellaista pientä. Hypyn kiersi, oli keskittyminen pienellä jo niin herpaantunut että katseli ihan muualle ja ohi mentiin niin että heilahti. Onhan tässä vielä hieman treenattavaa, mutta ykkönen on ykkönen.

Paikallaolo 10

Seuraaminen 9

Liikkeestä maahanmeno 10

Luoksetulo 9

Noutokapulan pito 7

Kauko-ohjaus 9

Hyppy 0

Kokonaisvaikutus 8

Pisteet 162. ALO1 ja sijoitus 2.

BH-koe käytiin 23.7 Linnunlahden kentällä Joensuussa. Tottiksessa alkoi koira vähän hyytyä seuraamisissa ja vapaana seuraamisen ekalla suoralla jäi jo tekemään jääviä taakseni, piti ihan lisäkäsky antaa! Henkilöryhmässä vähän säpsähti, olisi ehkä voitu tätäkin treenata enemmän. Luoksetulossa vinosti eteen mutta sivulle siirtymässä ei haukahtanut! Mahtavaa :) Paikallaolo meni tosi hienosti, huolimatta siitä että kenraalitreeneissä samalla kentällä pomppi jatkuvasti ylös.. Kaupungilla ei ongelmaa ja läpihän se sitten meni.  

On tämä kyllä oikeesti niin kivaa kun on vaihteeksi ehjä koira jonka kanssa voi touhuta! Noppakin oppii asioita hirmuista vauhtia ja välillä itsekin ällistyn että miten se tuon voi osata. Seuraavaksi olisi sitten taas aksakisat edessä ja muuten sitten pitäisi alkaa ammuskella enemmän ja harjoitella niitä pk-esteitä jos joskus sillä puolella päästäisiin starttaamaan. Jotenkin se metrin este vain on niin iso peikko ohjaajalle..

Uran aloitus

Vaikeaa uskoa mutta nyt minulla on taas koira jonka kanssa voi kisata. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, taisi olla 2014 Beon kanssa tokossa Jyväskylässä. 26.2.2017 päästiin Nopan kanssa aloittamaan rallytokoura omalla hallilla Joensuussa. Rally on ohjaajalle todella outo laji, joten paljon jännittikin että toimiiko ohjaaja oikein :D  Yllättävän hyvin se sitten menikin ensimmäiseksi kerraksi, -10 tuli kun koira ehti istahtaa sivulle liikkeellelähdössä ja -4 yhteensä kun tuomarin mielestä painoi liikaa seuraamisessa. Eli yllättävän tiukkaa tuo arvostelu on vaikka rennoksi lajiksi kuvaillaan ;) Lopputulos 86 pistettä ja hyväksytty tulos!

Parasta oli kuitenkin se että koirani seurasi nätisti, ei äännellyt, ei näpsinyt liivintaskua ja keskittyi niinkuin iso koira konsanaan :) Josko tässä sitten muitakin kokeita uskaltaisi pikkuhiljaa alkaa ajatella.

Päivittelyä

Onpa hetki taas mennyt, hidas päivittäjä :D Noppa on vuodessa kasvanut isoksi ja karvaiseksi otukseksi. Noppa on sellainen hyväntuulinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva nuori mies, koiranpentujenkin kanssa osaa olla nätisti ja ei haastele riitaa poikaporukassa, toivottavasti pysyy tällaisena!
Harrastettu on monenlaista, hakua, jälkeä, tottista ja agilitya. Nopan lemppari on ehdottomasti agility ja siinä Noppa onkin tosi pätevä. Se mikä harrastuksia hieman rajoittaa, on Nopan luonne, kaverista kuorituikin aikamoinen arkajalka vaikka vuosi sitten muuta luulin. Ihmisiin Nopalla on jo parempi suhtautuminen ja haluaa vieraitakin hetken miettimisen jälkeen moikata, mutta alustapelko on se mikä tässä nyt tökkii. 

Noppa pelkää lattioita, laminaattilattioita, parkettia, muovimattoa joka näyttää laminaatilta, vieraita laattalattioita, mattoja jotka saattavat luistaa alla ja portaita. Kotona Nopalla on vain tietyt alueet missä haluaa liikkua ja alue supistuu koko ajan. Aiemmin koira nukkui pedillään makuuhuoneessa, mutta nyt ei uskalla tulla koko huoneeseen kun pelkää että matto lipeää alta! Agilityssa on kiekat niin korkealla ettei alustat haittaa, paitsi kun mentiin vieraaseen halliin sisään, liinat kiinni heti ovella kun alusta näytti vieraalta, treenaaminen sentään onnistui hyvin. Kontakteilla ei ole ongelmia onneksi ole ollut pienten alkupaineistumisten jälkeen ja jos pelot eivät agilitykentillä haittaa niin tästä tulee varsin näppärä otus siihen lajiin. 

Noppa jäi tosiaan yksikiveksiseksi ja aika pieneksi, säkä on noin 60 cm ja syyskuun lopussa paino oli 21,5 kg. Noppa kuvattiin terveeksi: A, 0 ja LTV1, eli sillä puolella kaikki kunnossa. Tottispuolella on Nopan kanssa tehty tosi paljon töitä että mieli olisi rauhallinen, aluksi tietenkin vahvistin väärää käytöstä ja sain kivan treeniliiviä napsivan otuksen joka välillä pisti ihan haukuksi! Nyt on mieli saatu hallintaan ja seuraaminen alkaa olla kasassa kun suoraan mennään, haaveissa olisi kokeilla rallytokokisoja tuossa keväällä ja jos sitten kesällä pääsisi ihan agilityradoille. Kontaktit on agin puolella vielä kesken, keinu sujuu hyvin kun tajusin että koira paineistui harjoittelussa remmistä ja tajusin päästää irti. Muuten sitten alasmenoilla pysähdyskontakti ja ylösmenoilla ollaan vielä kujalla. Nopalla on sellainen puomin levyinen käytävämatto joka on ylösmenolla ja "koske"- käskyllä sen pitäisi ylösmenolla siihen mätkähtää. Puomilla matto toimii hyvin, mutta koska A on sen verran jyrkempi on koiralla taipumus pompata ihan maton yläreunaan, hyviä ideoita tähän otetaan vastaan! Aluksi oli kunnianhimoisena suunnitelma tehdä ne tyylikkäät juoksukontaktit, mutta koska treenaaminen yksin kotona ilman palkkaajaa ei tätä tukenut niin unohdettiin se juttu sitten. Katsotaan mitä tästä nyt tulee :D

Millainen se Noppa sitten on?

Itsetuhoinen se ainakin on, en viitsi edes laskea montako kertaa se on jo ontunut. Ensimmäinen rauhoitus tehtiin marraskuun alkupuolella kun metsässä remutessaan Noppa onnistui telomaan kyntensä metsässä niin että eläinlääkärin piti se tulla sitten kotiin irrottelemaan. Siitä sitten seurasi se ensimmäinen antibioottikuuri ja ne ensimmäisen kipulääkkeet. Hyvin on kynsi jo parantunut, tai oikeastaan parani heti kun ell sen irrotti, siihen loppui ontuminen vaikka kyse oli etujalan reunimmaisesta kynnestä, ei mistään kannuksesta. 

Jälkikeppitreeniä syyskuun 2015 pentutreffeillä, kuvat Heli Metsla (Nopan veljen emäntä :) )

Nopalla on takajaloissa kannukset ja kivespusseissa vain yksi pähkinä. Minä kun jo ehdin haaveilla näyttelyistäkin :D Tämän siitä saa kun joskus totetaa että näyttelyt ovat turhaa touhua. Mutta onhan tässä vielä toivoa (pientä tosin), kives oli kuitenkin kuukausi sitten vielä nivuskanavassa, eli teoreettisesti se voisi oikeaan paikkaan pudotakin. Jos se sen tekee, niin minä leivon sille kakun!

Pellossa, marraskuu 2015

Ja mitä se nyt sitten harrastaa? Jälkeä on tehty jonkun verran tuossa lähipellossa, hakua aika paljon metsässä ja raunioilla, esineruutua lenkillä aina kun hyvä sauma siihen sattunut (lapset leikkimään pientareelle ja esine metsään :) ), agilityn alkeita on vähän pihapiirissä tehty (juoksukontaktit siintävät mielessä) ja tietenkin sitä tottista myös. Se mitä pitäisi myös tehdä olisi niitä käsittelytreenejä, koska tämä ei ole näyttelykoira, on omistaja syyllistynyt siihen että ne hommat ovat jääneet hyvin vähille..

Sitten se luonne. Noppa on nimensä mukaisesti aika vekkuli tapaus. Keskittyy tosi hyvin työntekoon, teki sitä jo alusta asti. Kestää toistoja ja jopa korjausta! Kovuuttakin on jonkun verran, tämä testattiin omalla kentällä kun agin irtorengas kaatui ressukan niskaan kun oli menossa läpi, ja meni kyllä senkin jälkeen. Millään alustalla ei ole vielä arkuutta esiintynyt (vielä..) ja raunioilla ohjaaja oli enemmän paniikissa että se koira itsensä vielä teloo :D Noppa ei ole varsinaisesti kova haukkumaan (lue: ei räkytä pihalla koko aikaa), mutta uskon että siitä tulee hyvä haukkuva hakukoira. Haukkumista on jo vähän harjoiteltu ja kyllä sitä ääntä käskystä irtoaa. Ja irtoaa sitä ääntä muutenkin, joskus menee koirarukalla hermot treeneissä ja valtaisa räkytys alkaa, varovainen saa olla ettei saata koiraa siihen mielentilaan.. Noppa on vähän varautunut vieraita ihmisiä kohtaan. Edelliset belgit ovat olleet tässä suhteessa erilaisia ja Nopan kanssa saakin  nyt olla tarkkana ettei irvistele vieraille jos kokee olonsa uhatuksi. Lasten kanssa Noppa tulee hyvin juttuun, pinna kestää hyvin ja Noppa onkin yleensä siellä missä muutkin lapset.

Suurta ylepyttä pikku koirastani koin viime viikolla, ensin Noppa löysi lumen alta yhden vieraan hanskan metsätieltä ja sitten toisena päivänä toisekin! Lähti ihan hanskan hajun perään juoksemaan hyläten jopa luunsa, joka tietenkin oli lenkillä mukana koska Noppa on kuitenkin tervu.. Eihän se hanskoja olisi minulle halunnut luovuttaa, mutta koki ne kuitenkin niin mielekkäiksi että kävi etsimässä ja yritti ne suolestaa :)

Meidän uusi vauva

Tuntuupa oudolta kirjoitella samana päivänä Beon poismenosta ja uudesta tulokkaasta, mutta silloin se on kirjoitettava kun muistaa ja ehtii. Eli 18.7 liittyi laumaamme pieni tervupoika Noppa, virallisesti Ketunpolun Kooky Dice. Noppa onkin aikamoinen menijä, pelottomasti menee eri pinnoilla ja paikkaan kuin paikkaan muutenkin. Ensi alkuun oltiin Keuruulla ja siellä Noppa sai kaupunkisivistystä ja sitten Uuraisilla vielä mökillä metsittymässä ja sitten vasta Noppa pääsi oikeasti kotiin. Beon kanssa Nopalla meni mukavasti,. Beo katsoi toiseen suuntaan ja pentu toiseen :D Pikkuhiljaa Noppa uskalsi Beoa lähestyäkin. Kissojen kanssa Noppa onkin vähän reippaampi, Ossin kanssa leikki sujuu hyvin mutta pentu ei voi käsittää että Toulouse ei todellakaan halua lähteä tällaiseen pelleilyyn mukaan.. 

Noppa on nyt päässyt agilityputken makuun kun lapset ensin näyttivät miten siitä mennään läpi. Makkarajälkeä ollaan tehty ja nyt alkaa jo pikkukoiralla olla ajatus hommasta. Toivotaan että Noppa nyt pysyy ehjänä ja pysyy hyvin meidän perheen vauhdissa mukana :)

Beon jatkoajan päättyminen

Ikuisesti muistoissa 

JK2 HK1 BH TK2 AGI2

GIRAMIN BEOWULF

26.2.2006 - 28.7.2015

Ei tässä näin pitänyt käydä, eikä etenkään näin pian. Beon selkä oireili pitkin kevättä ja kesää. Toukokuussa aloitettiin Gabapentiinilääkitys jota Beo napsikin loppuun asti 3 krt päivässä. Lisäksi kesäkuussa aloitettiin viimeinen oljenkorsi eli akupunktiohoito. Neljännen akupunktiohoidon jälkeen oli nähtävissä pientä helpotusta, mutta pahiten oireileva kohta ei helpottunut eli vasen takajalka. Ilmeisesti vasemman takajalan ongelmat liittyivät samalla kohdalla olevaan luusiltaan, mahdollisesti silta painoi hermoa tms. Tämä sitten näkyi kevyenä ontumisena ja ajoittaisena jalan "syömisenä", eli kipua oli. 

Maanantai 27.7 oli ihan normaali päivä. Beo juoksenteli pihalla tavalliseen tapaan eikä mitään outoa tapahtunut. Kuitenkin illalla Beo tuijotteli minua tuimasti olohuoneen matolla eikä käynyt kunnolla maate. Iltapissalle ei halunnut lähteä mutta nousi lopulta ylös, ja takajalat eivät meinanneet kantaa.. Kipulääkettä naamaan ja unille, joskus näissä kun se yön lepo auttaa. Yöllä Beo vingahteli mutta pääasiassa oli kuitenkin levollinen. Aamulla sitten klo 7 Beo vaihtoi paikkaa ja kiljahteli mennessään, tiesin jo että mikään ei tässä enää auttaisi eli koiralle naamaan Tramadolia, Gabapentiinia ja varuiksi vielä Buranaa, mitä tässä enää säästelemään. Beo siirtyi makaamaan ruokapöydän viereen vakkaripaikalleen ja oli siellä sitten vaikean näköisenä, pihalle en edes yrittänyt sitä saada. Pelkkä vasemman takajalan hipaisu sai aikaan niin kamalan huudon että selkäpiitä karmi. Eläinlääkäri saatiin sovittua kotikäynnille iltapäiväksi ja siinä se aika sitten menikin Beon kanssa lattialla, ruokahalu Beolla onneksi säilyi ja menuuseen kuuluikin sitten kanafilettä ja paljon nakkeja. Häntääkin pieni jaksoi vielä heilutella. 

Niin se meidän Suuri Pieni koira nukkui pois ruokapöydän vieressä oman kodin rauhassa <3 Beo pääsi ikuiseen lepoon saman männyn alle jonne Jokenkin tuhkat on haudattu ja Figon tuhkat laitettiin Beon kanssa samaan hautaan, parhaita kavereita kun olivat. 

Vaikka meillä kaikilla on ihan kamala ikävä, on ihanaa tietää että Beoon ei enää satu. 

Lepää rauhassa rakas Beo!

Luovuttamisen aika, hyvästit Figolle

Ketunpolun Fearless Fellow
FIGO
4.3.2012 - 29.5.2015

"Narnian maailmanloppu on vasta seikkailujen alku, ja todellinen seikkailu odottaa iankaikkisuudessa."

Toukokuun alussa Figo alkoi taas ontua leikattua jalkaa. Ei auttanut lepo eikä jatkuvasti syötetty särkylääke. Perässä oli fisteli suunnilleen koko ajan ja tämä näkyi tuhrimisena. Sunnuntaina 24.5 huomasin että Figo nuoli kovin innokkaasti oikeaan takajalan varpaanveälejä, ensimmäinen ajatus oli tietenkin että fistelia on levinnyt sinnekin. Ja ikävä kyllä epäilys oli oikea. Isoimman anturan vieressä oli valkoinen. pehmeähkö möykky ja varpaanvälit sen näköiset kuin olisi päällimmäinen iho poistettu. Pesulla ja Protopicilla yritin tätäkin hoitaa, mutta ei apua tullut. Ja se tassu oli todella kipeä vaikka Figo yrittikin urheellista esittää. Ressukka ontui siis molempia takajalkojaan. Kun olisi ollut kyse vain yhdestä vaivasta niin olisi tilanne ollut edes vähän valoisampi.

Vielä 24.5 käytiin viimeiset hakutreenit, ja ne olikin Figolle myös tämän vuoden ensimmäiset. Ja kyllä koira nautti! Kaksi ukkoa sai etsiä, eteni hienosti radalla ja muisti miten ilmaistaan :) Minun pieni työmyyräni. Mutta kyllä se järki nyt tässä sai puhua ja perjantaina 29.5 oli sitten tosi raska päivä. Päivän aikana Figo oli kotona saanut grillata makkaraa ja käydä uimassa. Eläinlääkärin luona vielä käytiin koko perheen kanssa kävelemässä. Eläinlääkäri vielä vahvisti että tassussa oli juuri sitä samaa pirulaista kuin perässäkin. Kun Figo oli rauhoitettu, otettiin siitä vielä verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen, toivottavasti siitä joskus olisi jollekin muulle hyötyä! Eläinlääkäri oli todella mukava ja sanoi että päätös oli aivan oikea. Nyt on Figolla vihdoin kivuton olla. Vaikka ikävä on kova, tiedän että näin on parempi. 

Beo on ihan ihmeissään, se ei ole koskaan ollut ainut koira, varmaan on siitä joskus haaveillut, mutta nyt ei taida ihan tyytyväinen ollakaan. Ensin selvästi etsi Figoa pari päivää, ja nyt ei sitten haluaisi olla hetkeäkään yksin ulkona, iltapissallekin pitää koira suunnilleen työntää ovesta ulos..

Perästä kuuluu

Mutta ihan hyvää tällä erää! Näyttää siltä että Protopic auttaa Figon ongelmiin, ainakin tällä hetkellä. Voide on sopinut muutenkin yllättävän hyvin koiralle, sivuvaikutuksena tällä aineella saattaa olla kirvelyä/kipua levityskohdassa. Figokin on saanut muutaman takapäätä karkuun-kohtauksen, mutta ne ovat olleet lieviä verrattuna siihen mitä oli ennen lääkintää. Ja todistusaineistokuvia, alkaa pigmenttikin palailla paikoilleen. Figon mielestä perän rasvaus ja puhdistus alkaa olla jo ihan jees juttu koska siitä saa karkkia! Enää ei tarvitse perää edes pestä, pelkkä vauvanpuhdistuspyyhkeellä pyyhkäisy riittää kun aikaisemmin sai suihkussa viettää pitkiä hetkiä yrittäen pitää häntää ylhäällä, suihkua kädessä ja koiraa paikallaan..

2.3.2015

23.2.2015

Mutta jos tämä nyt tällä menee ohi, kortisoni ja rasva voidaan lopettaa niin mitäs sitten? Jatkuvaa koiran hännän alle kurkkimista hamaan tulevaisuuteen?

Kehen sattuu ja kuinka paljon siitä kysymys enää tässä kai on

Elämä kuin Apulannan lyriikkaa näiden koirien kanssa. Figon tilanne on melkein sama kuin lääkekuuria aloittaessa, nyt on aukon ympärillä yksi alue joka näyttää melkein parantuneen eli kai tätä voi edistykseksi sanoa. Enää ei ole tuhrimista, mutta jotain kellertävää sieltä vielä vuotaa.
Aamulla juttelin lääkärin kanssa ja vähissä ovat vaihtoehdot. Nyt päädytiin kokeilemaan Protopic voidetta 2*päivässä ja kortisoni jatkuu 1 tabletti päivässä, lisäksi vielä kerta päivään HyaloSilver suihketta. Jos tämä ei ala kahdessa viikossa tehota niin sitten ei tehoa. Se toinen vaihtoehto olisi Atopica joka on kovempaa myrkkyä kuin kortisoni ja pirun kallista näin isolla koiralla. Mutta onpahan nyt diagnoosi sitten tämä perianaalifistelia. Ei hyvä juttu, mutta onpahan vaivalla syy nyt. 

Ja sitten tuo toinen vemppa, Beo syö taas Norocarppia kun hyppääminen ei tahdo onnistua ja lisäksi nuolee reittään välillä kuin mielipuoli. Liikkuu muuten hyvin, menee ja kovaa. Toivon mukaan tämä olisi vain ohimenevä kipukausi, niitä kun on tässä jo useita nähty melkein neljän vuoden aikana. 

Eli katsellaan ja seurataan. Otetaan päivä kerrallaan, motto joka on aina ärsyttänyt minua, on nyt se meidän mantra. 

Terve koira, etuoikeus johon en ole oikeutettu?

Blogi on jäänyt päivittämättä kun omistaja ei vaan jaksa, menee kaikki ylimääräinen energia koiran kuntouttamiseen tai siihen että miettii mikä sillä on kipeenä ja mihin koskee ja ennen kaikkea miksi. Viimeiset vuodet koiran omistajana eivät ole kyllä olleet kovinkaan mielekkäitä. Mutta kerrataanpas tapahtunutta.

Heinäkuun 2014 lopulla Figo kävi tutkimuksissa Kouvolan Univetissä, lääkärinä oli Esa Kesti. Vasemmasta polvesta löytyi muutoksia jotka viittasivat ristisidevammaan, oikea polvi siisti ja selässä ei vikaa. Sovittiin seuraavalle viikolle leikkausaika ja koira tähystettiin vamman varmistamiseksi ja sitten polvi korjattiin TTA-tekniikalla. Ristiside oli osittain rispaantunut ja ei olisi itsekseen parantunut. Toipumisennuste oli hyvä. Kaksi ensimmäistä päivää koira oli kolmijalkainen ja sitten alkoi käyttää leikattua jalkaa. 2 viikkoa leikkauksesta oli tikkien poisto ja kaikki näytti loistavalta. Liian hyvään ei pidäkään tottua ja kotona Beo tunki itsensä ovesta sisään kun Figo oli menossa ulos ja jalkaanhan siinä sattui :( Muutaman päivän katselin tilannetta ja sitten paikalliselle lekurille tutkimaan asiaa, röntgenissä ei löytynyt vikaa eli lisää kipulääkettä josta juuri oli päästy eroon. Toipuminen tästä oli todella hidasta ja jalka ei kovin loistava ole vieläkään, helposti ottaa osumaa ulkona koiran ollessa vapaana ja liikkuminen  ei ole niin puhdasta kuin toivoisin sen olevan. Olikohan se lokakuuta kun käytiin Kouvolassa tarkastuksessa ja sielläkään ei vikaa jalasta löytynyt, tietenkään tällä reissulla ei tähystetty vaan otettiin tulehdusnäyte ja tunnustelua jne. Alkaa nuo rahallisetkin resurssit olla tiukilla kun vakuutuksen katto tuli täyteen jo kesken polvileikkauksen, uusi kausi alkaa vasta heinäkuun alussa..

Mutta polvi on nyt mitä on. Vielä loppuvuodesta vielä murehdin että tuleeko Figosta enää agilitykoiraa, no, ei tartte niin pieniä enää murehtia, uusi murhe olikin lähempänä kuin arvasinkaan. Tammikuussa Figo alkoi hinkata peräänsä mattoihin ja peräaukon ympärys alkoi punoittaa ja sieltä vuotikin jotain rusehtavaa. Lääkäriin mentiin ja anaalirauhaset olivat hieman tulehtuneet -> anaalityhjennys ja peräpukamarasvaa aukon ympärykseen. Tämä ei kuitenkaan ongelmaa poistanut, peräpää tuhriintui jatkuvasti, punoitus jatkui ja vuoto. Koira hinkkasi itseään ja ulkona halusi istua hangessa tai maata lumella. Uusi lääkärireissu ja lääkäri sanoi ettei ole moista nähnyt, ei kiva kuulla sitäkään. Nyt hoidetaan nimikkeellä perianaalifistelia, lääkityksenä antibiootit ja kortisonia 10 päivää, lisäksi peräaukon ympärystään suihkutetaan HyaloSilver suihketta (loistava aine). Ainoastaan takapuolen hinkkaaminen on nyt jäänyt pois. Jos auttaa niin auttaa ja jos ei niin sitten todennäköisesti autoimmuunisairaus. Tai ehkä jotain muuta. Fisteliaankaan tuo ei ihan suoraan viittaa kun ei ole niitä rakkuloita, mutta on tietenkin mahdollista että ne on siellä piilossa ne reiät. Kaikkihan tässä tuntuu olevan mahdollista paitsi se terve koira :( Nyt on lääkekuuri puolessa välissä ja tilanne aikalailla sama. Alla kuva tältä päivältä, tuo valkoinen on sitä suihketta joka on kuivunut karvoihin, kaikki muu jotain kamalaa. Koirarukka ei ole vielä 3 v ja sairastelu vaan jatkuu. Nyt vaan toivon että lääkkeet auttaa ja tästä päästään, ei tämä ole enää mitään koiran elämää!

Se ontuu taas/yhä/vielä, vai miten se meni

Toukokuussa onnuttiin hetki vasenta etujalkaa ja sitten onkin ollut vasemman takajalan vuoro. Toukokuussa ja kesäkuussa Figo kävi osteopaattisella hierojalla, mutta apua ei tähän ongelmaan saatu. Kesäkuussa otettiin borrelioositesti joka oli tietenkin negatiivinen ja kaikki veriarvot näyttivät hyvältä. Kesäkuussa ontuma alkoi vielä pahentua, liikkeessä se näkyy jonkun verran mutta pahimmillaan se on kun koira lähtee makuulta liikkeelle, välillä jalka on kokonaan ilmassa ja pikkuhiljaa laskeutuu sieltä sitten mukaan liikkeeseen. Rasituksella ei ole ontumiseen mitään vaikutusta.

11.7 raahasin koko koiran taas lääkäriin ja otettiin kasa röntgenkuvia. Ja mitä löytyi? Ei niin yhtään mitään! Oikeasti tosi vääristynyttä mennä eläinlääkäriin toivoen että koirasta löytyy jotain vikaa, mutta näin täällä. Mistään kohdasta ei saatu kipureaktiota irti, koirarukka tosin makasi pöydällä niin paniikissa ja jäykkänä että liekö se ollut syynä. Apua ei siis saatu mutta uusia lääkkeitä, kokeilussa oli Norocarp+Gabapentin, aikamoinen de ja vu kun ontuma oli samassa jalassa kuin Jokella ja lääkkeetkin jo ihan samat.. Lääkkeitä kokeiltiin ja mitään iloa ei siitä ollut, ontuma jatkui ihan samanlaisena. Nyt on sitten varattu aika Kouvolaan Esa Kestille 30.7 ja niin toivon että meidän diagnoosi olisi siellä! Figoa itseään ei näytä ontuminen häiritsevän, poika on jopa alkanut nyt uida kepin perässä, asia jota en uskonut näkeväni kun viime vuonna koiraa vielä vedettiin veneen perässä ;) Nyt sitten vain katsellaan mitä keskiviikko tuo tullessaan, jotenkin itse veikkaisin selkäongelmaa kuitenkin kun ontumat tuollalailla vaihtelevat. Tai sitten on koiralla päässä vikaa..

Alla vertailun vuoksi Figon polvet ja Joken nivelrikkoinen polvi, aikamoinen ero, hyvin erottaa kun terveeseen vertaa. 

VOI1 eli MAAA-LIIII!!

Niin se ykkönen vihdoin tuli :) Muistan kun viime vuonna vielä kuvittelin että ollaan Beon kanssa voittajassa niin kauan että kerätään TK3, joo, ei kerätä :D Nyt äkkiä kuonot kohti erikoisvoittajaa, onhan siellä ihan uudet kujeet, hieman alkoi tuo voittajaluokka kulua on se 11 koetta siellä tarvottiin. Koe nro 10 käytiin hikoilemassa Nurmeksessa 24.5, tuomarina oli Allan Aula ja hellettä oikeesti se 28 ja olosuhteet siis ihan kamalat sen puolesta. Lottorivi näytti tältä:

Paikallaolo 10
Seuraaminen 10 - ei parasta Beoa kuitenkaan, nojasi välillä niin että meinasin kompastua..
Istuminen 10
Luoksetulo 6 - ai, mitä, täh, pysähtyi seisomaan ja jatkoi matkaa ravaten
Ruutu 8
Metallinouto 0 - haisteli maata eikä hakenut kapulaa
Hyppynouto 0 - haisteli maata hypyn jälkeen ja jätti hommat tekemättä
Tunnari 8 - etsi hemmetin kauan oikeaa ja luovutti seisten
Kaukokäskyt 8 - pientä etenemistä
Kokonaisvaikutus 9

VOI2 239 pistettä

Liikkeet oli kahdessa osassa, toinen osa alkoi hyppynoudolla ja ilmeisesti kuumuus iski maliin kovemmin kuin olin luullut. Se siis oikeasti vaan haisteli maata sen sijaan että olisi innokkaasti rynnännyt kapulalle, tuli aika voittajaolo.. Kuitenkin teki ok näiden jälkeen tunnarin ja kaukot,ei voi käsittää. Tokihan Beolla on oikeus ilmaista jos sää ei miellytä, mutta on myös ohjaajalla oikeus potea armotonta ketutusta kun ykkönen jäi 17 pisteen päähän ja jos olisi edes toisen noudon tehnyt niinkuin yleensä niin se olisi ollut siinä. Tämän kokeen myötä tajusin myös että Beo ei osaa luoksetulon seisomista, olen palkannut sen liian nopeasti ja se ei ole tajunnut että palkka tulee siitä että pysähdytään seisomaan nopeasti vaan se on luullut suorittavansa vain pysähdystä ja senhän se nytkin teki ja jatkoi sitten matkaa. Opettavainen reissu siis. Mukana reissussa oli myös Eino-vauva melkein 6 kk, pitäähän joka kokeessa maskotti olla :)

Nurmeksen kokeesta sisuuntuneena kyselin paikkaa Keuruun tokoon ja onneksi siellä meille sellainen oli, tutussa porukassa kisaaminen on aina kivempaa :) Eli 8.6 ja tuomarina Juha Kurtti, tuomari jota ei tarvitse jännittää ja sehän sopii meille. Koe alkoi kivasti kun kisapaikalle pääsin, oli koe jo voittajaluokan osalta käynnissä :D Aamusta oli niin paljon poisjääneitä että luokka aloitettiin etuajassa yksilöliikkeille, paikkamakuu tuli sitten lopuksi. Tämä sopikin ihan hyvin kun lämpötila alkoi olla nousussa ja aurinko vaan paistoi..

Paikallaolo 8 - toisella alas, vetelä mali
Seuraaminen 9
Istuminen 10
Luoksetulo 9 - tuli ravilla koko matkan, mutta hyvät pysähdykset
Ruutu 8
Metallinouto 8 - toi kapulan ja seisoi edessä, annoin toisen käskyn ja se vaan tuijotti seisten
Hyppynouto 7 - seisoi ja toisella käskyllä istui eteen niinkuin kuuluu
Tunnari 7 - luovutti seisten ja etsi kapulaansa ihan kamalan kauan
Kaukokäskyt 9,5 -parhaat kaukot ikinä! Ei yhtään tuplakäskyä ja liikkui n. 15 cm :)
Kokonaisvaikutus 10

VOI1 272 pistettä ja sijoitus 1/5

Mitäs nyt sitten? Pitäisi varmaan kouluttaa Piukkista nyt niin että syksyllä kehdataan mennä erikoisvoittajaan keikkumaan. Isoin ongelma tällä hetkellä tuntuu olevan liikkeestä seisomaan jääminen, ei mali enää muista mitä se on :D 

Pähkinätön Figo

11.4 poistettiin Ilomantsissa Figolta molemmat kivekset, kumpikaanhan näistä ei ollut siellä oikeassa paikassa. Toinen löytyi nivuskanavasta aika läheltä kivespussia ja toinen oli ihan rehellisesti vatsaontelossa. Samaan nukutukseen otettiin sitten takajalkojen kannusten poisto, Figollahan nämä aarteet oli molemmissa jaloissa ja toinenkin vaan ihan pelkän nahan varassa roikkuva kynsi. Kaikki tikit otettiin pois 22.4, mutta molemmat jalkahaavat ovat vielä vähän auki niin niissä pidetään siteitä tuonne 29.4 asti, sitten pitäisi olla koiran taas kasassa. 



Figolla oli nyt tikkien takia ihan hyvä saikku ja sen kyllä huomaa :D Ja oikeesti hyvällä tavalla, outoa :) Seuraaminen on ottanut uuden suunnan eli edistymisen. Onhan tätä tässä jo jonkun aikaa rakennettukin sairaslomien välissä. Kainalopalkkaa olen käyttänyt ja nyt jo toimii tosi hyvin niin että palkka on liivin takataskussa (josta se on hemmetin hankala singota oikeaan suuntaan tilanteen eteen tullessa). Eilen tehtiin eka kertaa paikallaoloa muiden koirien kanssa. Kovastihan tuo häiriötä otti, mutta malttoi kuitenkin pääsääntöisesti makoilla paikallaan, itse olin parin metrin päässä. Silloin kun Figo nousi niin tuli kuitenkin vain suoraan luokseni, kai sillä jotain ajatuksiakin päässä siis liikkuu. Ja tottelevaisen koiran kuvat ovat eiliseltä, kuvaaja Päivi Saoud.

Vuoden ensimmäinen tokofiasko, jospa myös viimeinen?

Eilen tuli korkattua tokojen osalta tämä vuosi, paikkana Joan halli Liperissä ja tuomarina Tommi Varis. Itsellä on flunssa tässä ollut riesana ja koira sen mukaisella aktiviteetilla ollut, eli maataan sohvalla. Lisäksi tein varmaankin virheen siinä että annoin Beon haistella ennen koetta pissoja ja ehtihän vauhdikas herra nuoleskellakin niitä, mutta joka tapauksessa meno oli samantyyppistä kuin olisi betoniporsasta kisakehässä talutellut, nautintoa..

Paikkamakuu 8 , tokalla käskyllä maahan, vasta..
Seuraaminen 7,5 , oikein hienoa menoa mutta sen pitäisi kuulemma olla hiljaa? Outoa.
Istuminen 0 , ei se pysty, se tahtoi seistä vaikka annoin toisen käskynkin
Luoksetulo 0, ei se pysty pysty pysähtymään, seisomaan jäi toisella käsimerkillä, samoin maahanmeno ja siitä ei voinut tulla luokse kuin vasta toisella käskyllä
Ruutu 9,5 , ankka-vihjeellä hienosti paikallisti ruudun ja kaikki meni nappiin :) Kuulemma olisi saanut olla tiiviimpi seuraaminen lopussa
Hyppynouto 8 , pitäisi kuulemma tämäkin tehdä ilman ääntä
Metallinouto 8 , vino luovutus
Tunnari 0 , haisteli tarkkaan, otti väärän ja jäi luovuttamaan sitä seisten eli itsekin tajusi että ei mennyt nappiin
Kaukot 0 , kolmannella käskyllä maahan!! Siis siinä aloituksessa, kaamea otus. Muuten tosi hienot kaukot, eteni 20 cm.
Kokonaisvaikutus 8 , mukavan näköistä menoa ja tuomarin mukaan ei hiekka jäänyt tämän koiran jälkeen pöllyämään ;) 

Yhteensä 140 ja VOI0

Ja mahtavinta on se että lähimaillakaan ei ole kisoja lähiaikoina, joudutaan nyt odottelemaan 2 kk ennen seuraavaa koetusta ellei lähdetä pidemmälle kisaamaan. Kaikenhan tuo otus osaa, mutta milloin se tekee kaiken samassa kokeessa oikein?

Kun harvoin päivittää niin tulee enemmän asiaa :)

Johan onkin taas aikaa siitä kun on viimeksi "ehtinyt" kirjoitella. Viime päivityksen jälkeisenä yönä meille syntyi perheeseen yksi ihmistaimi lisää ja se onkin vienyt aikaa koneella istumisesta, koirien kanssa on kuitenkin ehditty jotain tehdä. Aloitetaan vaikka Figon kuulumisista.

Helmikuun loppupuolella Figo pääsi taas Koirasportissa osteopaattisen hierojan käsittelyyn ja olihan siellä saa lukkoja rangassa, mutta selässä oli sentään jonkun verran joustoa tällä kertaa! Jotain hyvää sentään. Hieman oirelua oli ennen käsittelyä, tällä kertaa ontui vasenta takajalkaa kun syksyllä se oli oikea. Ontuminen katosi taas käsittelyn jälkeen, eli ei tarvitse miettiä missä vika oli. 

Figon kanssa saimme agilityryhmäpaikan vuoden alusta, mutta siellä on harvemmin tullut käytyä kun päivisin olemme hallille päässeet treenaamaan omalla ajalla ja hallilla on sama rata pystyssä sunnuntaista torstaisin, eli sinne on helppo mennä kun ei tarvitse mitään esteitä kanniskella. Figo kyllä nauttii agista, vauhtia ja ääntä lähtee enemmän kuin kahdesta ensimmäisestä agibelgistäni yhteensä! Figon kanssa on kuitenkin suhteellisen vähän agia tehty, mutta tämä koira oppii nopsaan. Irtoaminen onnistuu jo hyvin ja putket imevät hyvin, kepit ovat myös mieleinen este kun niitä on päästy kotosallakin paljon tekemään. Figo tosin osaa jo olla aika sika radalla ja menee välillä juuri sinne minne itse tahtoo, toisaalta hieno ominaisuus ja tiedänpähän etten ole ainakaan vauhtia päässyt tältä otukselta poistamaan.
7.3 pääsimme Poksilla kouluttaneen Sari Vähäniityn koulutukseen ja kyllä se olikin mukavaa kun joku sanoi mitä tehdä, tosin se mitä käskettiin tehdä ja mitä minä tein ovatkin sitten ihan eri juttu ;) Kontakteja ei radassa tehty kun ne ovat vielä kesken, turha niiden kanssa kiirehtiä. Vaikeuksia ohjaajalle tuottivat kakkosesteen niisto ja tarpeeksi ripeä liikkuminen, jotenkin tuntuu että kroppani kuvittelee vielä olevansa raskaana ja raahustaa sen mukaan sitten :D
Tokoa on tehty kotosalla ja tänään päästiin superhäiriöön kun tokoporukalla vuokrattiin Joan halli kahdeksi tunniksi. Oli mukava huomata että häiriöstä huolimatta Figo teki kanssani ja jaksoi leikkiä, nyt uusin lemppari on saalisrätti, pentuna sillä on viimeksi riehutettu. Seuraamisessa ollaan päästy jo tekemään muutamaa askelta niin että kontakti vielä pysyy huikeana, tällä hetkellä käytössä kainalopalkka ja sinne tuo rätti hyvin sujahtaa piiloon. Melkein joka päivä on jotain saatu treenattua, mutta eihän tässä minnekään kiire ole, jos nyt koira vaan pysyisi ehjänä edes!
Haaveissa oli saada Figo MH-luonnekuvaukseen tänä keväänä, mutta eihän niitä nyt lähimailla tunnu sitten olevan ollenkaan nyt! Pitää joko luopua haaveesta tai lähteä jonnekin kaus, jos vaikka Keski-Suomen reissun kanssa samaan saisi ujutettua sen ja vaikka Beolle tokokokeen..

Ja sitten maisteri Beo! Beo täyttti 26.2 huikeat 8 vuotta :) Synttärin kunniaksi paistettiin grillipaikalla makkaraa ja Beo sai tietenkin omansa. Verikokeissa kilpparin takia Beo kävi 14.3 ja puhtaat paperit saatiin, kaikki arvot oikeissa rajoissa ja lääkitys jatkuu ennallaan. Selkä oireili kun pakkaset olivat kireitä, nyt on ollut parempi vaihe taas. Oireita ilmaantuu nyt vaan jos joku (lue Eeli..) heittää Beolle ilmaan jotain ja mali pomppaa perässä. Näistä kopin otoista tulee kipuja etenkin kun koira sitten levossa ollessaan liikahtaa niin kaikki kuulee kyllä mihin sattuu :( Beolla on painokin laskenut nyt rutkasti, massaa malissa on enään 30,2 kg, nuorena poikana paino oli 32 ja kilpparidiagnoosin aikaan 38..
Tokoa on tehty ja ainakin olemme talven aikana saaneet ruutuun intoa lisää! Ruudussa on nyt ollut palkkana vinkuva karhulelu (uskokaa tai älkää mutta Beo sai sen joululahjaksi ell-asemaltaan) ja Beo rakastaa vinkuja! Paljon on tehty myös suorien edessä istumisten eteen (noudot ja luoksetulo), nämähän viime vuonna olivat mitä sattuu.. Nyt olisi vuoden ensimmäinen koitos edessä 29.3 ja toivon mukaan se olisi se viimeinen voittajaluokan koe, nyt niitä on jo kahdeksan takana :D Jokke-vainaan kanssa se oli se koe nro 10 joka päästi meidät etenemään, toivottavasti Beon kanssa tässä parannamme. 

Olihan tässä taas asiaa :) Seuraava päivitys toivon mukaan kertoo hienosta 1-tuloksesta jonka Beo toi kotiin tokokokeesta ;)

Niin se vuosi vierähti

18.11 tuli vuosi siitä kun Figo kinttunsa katkoi ja paljon onkin vuoteen mahtunut! Asian tiimoilta on tavattu kolmea eri eläinlääkäriä, Figo on rauhoitettu 5 kertaa, on tutustuttu fysioterapeuttiin, kraniosakraaliterapeuttiin, hierojaan, osteopaattiseen hierojaan, vesijuoksumattoon, koiran uittamiseen veneellä ja lukuisiin lääkkeisiin. Viimeisimmät hoidot Figo sai nyt syksyllä (syyskuu ja lokakuu) osteopaattiselta hierojalta Jyväskylässä. Ongelma on siis ne selkänikamien lukot jotka aiheutuvat vinosta asennosta johon jalan katkeaminen johti ja lisäksi siitä että Figo on tosi neliö, hieno näyttelykoirahan siitä olisi tullut jos olisi ollut pallitkin. Selän osalta saadaan siis jatkossakin hoidoissa käydä, toivottavasti vaan pidemmillä väliajoilla. Etujalkaansa Figo ei ole oireillut mitenkään, selkäongelmat heijastuvat siihen oikeaan takajalkaan ja lisäksi koira alkaa kulkea selkä köyryssä, peitsaa ja ei halua hypätä korkeita hyppyjä.

Nyt Figo on kuin oikea koira. Tänä vuonna on päästy treenaamaankin ja hienostihan tuo koira oppii ja tahtoo tehdä kun ohjaajakin vaan jaksaisin ;) Hakuryhmässä oltiin kesä ja osa syksystä, agility päästiin aloittamaan heinäkuun alussa ja jälkeä on tehty kun jaksetaan. Kaikki harrastaminen on nyt ollut tauolla kun ohjaaja ei paksuuntumisensa takia vaan jaksa ja koiran palkkaaminenkin on käynyt hankalaksi, parempi siis pitää taukoa hetki, jospa pian jo päästäisiin jatkamaan. Ensi vuodelle saatiin agiryhmäpaikka myös, sillä saralla olisi suurena haaveena päästä ensi vuonna jo kisoissa starttaamaan. Figo on todella helppo agikoira, kepit menivät helposti oppiin vinokeppien avulla ja koirassa on vauhtia jo nyt yllin kyllin, kontakteissahan sitten sitä hiomista on, mutta erilainen koira on noihin kahteen edelliseen agibelgiin verrattuna, ja se ei varmaan ole huono juttu. 

Ja voin kertoa että on kiva käydä koirien kanssa lenkillä kun kumpikaan ei onnu :) Tuokin on asia mitä tajuaa arvostaa vasta kun on kokenut näitä vastoinkäymisiä tällä saralla, hyvin liikkuvasta koirasta osaa nyt nauttia!

Tokokoe Liperissä 5.10

Tulinkin tuossa kotimatkalla miettineeksi että millon on Beo viimeksi ollut hallikokeessa muuta kuin agissa, ja ei tullut muuta mieleen kuin Beon eka tokokoe Kuopiossa parkkihallissa 2008. Koe oli nyt Joa:n isossa maapohjaisessa hallissa ja sisällä oli suorastaan kylmä, malille passeli lämpö! Tuomarina Riikka Pulliainen. Beo oli todella hyvässä vireessä ja näköjään se nykyään näkyy koiran ääntelynä, vinku-Iita Pirjo..

Paikallaolo 10
Seuraaminen 7,5 - ääntä liikkeille lähdöissä, muuten tuomari kehui seuraamispaikkaa :)
Liikkeestä istuminen 9
Luoksetulo 5 - tuli kovaa ja pysähtyi tooodella hitaasti, perusasento sentään suora
Ruutu 6 - maahan ei mennyt kunnolla, kyynärät jäi ylös ja siitä sitten valui alas kun kävelin kohti,olisi pitänyt antaa toinen käsky..
Hyppynouto 9 -pieni liikkellelähtö ääni
Metallinouto 8,5 -hieman vino luovutus ja ääntä
Tunnari 7 -luovutti seisten, eli vielä näkyy epävarmuus tässä
Kaukot 0 - kaukot tuli varmaan Beon mielestä niin ihme kohdassa että malin ymmärrys loppui :D
Kokonaisvaikutus 8,5

Yht. 212,5 3-tulos ja sijoitus 3/5, Beo sai palkinnoksi kivan narupallon ja ohjaaja lohtusuklaata

Liikejärjestys oli aika hauska, paikallaolon jälkeen tunnari, sitten ruutu ja sitten taisi olla ne kaukot, loppu onkin jo muistista pois. Saisi kyllä useammin olla eri järjestyksiä,pysyy koirakin paremmin hereillä. Tänään Beon kanssa oli kyllä kiva tehdä, harmi että se noin vuotaa, mutta iloitsen kuitenkin että se tekee innokkaasti nyt eikä ole vanha lehmä! Tuomari sanoi että on kivan näköistä työskentelyä, jos vain ääntä vielä saisi pois. Tänään Beo teki loistavia perusasentoja ja noudot laukalla, se on paljon se.

Niin läheltä piti!

Kyseessä tietenkin Beon rakas laji toko.. Tänään meitä koeteltiin Uimaharjun kokeessa, tuomarina Erkki Shemeikka ja toki ystävänämme myös lämmittävä aurinko.

Paikallaolo 10
Seuraaminen 8 - liian tiivistä tuomarin makuun
Istuminen 10
Luoksetulo 6 - liian hidasta kuulemma ja pitäisi pysähtyä nopeammin
Ruutu 7,5 - lähti ensin jolkottelemaan niin että luulin menevän ruudusta ohi vaemmalta mutta koukkasi ruutuun ja ekalla käskyllä hitaasti maahan, seuraamaan tosi hienosti :) Ekat pisteet tästä ikinä!
Hyppynouto 7 - osui vähän esteeseen, pitäisi olla suoremmin edessä ja sivulla
Metallinouto 8,5 
Tunnari 7 - puri kapulaa ja luovutti kaukana
Kaukot 7,5 - seisomisen sijaan istui, uudella käskyllä seisoi ja lisäksi istumiseen lisäkäsky, liikkui hieman
Kokonaisvaikutus 8

253, VOI2 Sijoitus 2/6

Kaiken kaikkiaan Beo oli liian hidas tuomarin mielestä, eihän se mikään raketti olekaan, mutta silti oli tuomarointi aika tiukkaa. Nyt kyllä mentiin niin läheltä ykköstä että harmittaa aika rankasti! 3 viikon päästä olisi taas koemahdollisuus, saapi nähdä päästäänkö sinne mukaan. Mahtavaa oli kyllä huomata että Beo alkaa oivaltaa ruudun ja tunnarikin oli iloisempi jo, onhan tässä vielä hiottavaa pikku jutuissa, mutta ne suuret linjat alkavat olla selvät sentään!

Malinoissin tokokoettelemukset

Taas on kaksi koetta käyty edellisen päivityksen jälkieen, pitää nyt takoa kun koira on kohtuullisessa kunnossa ;)

Ruutuankka, mahtilintu - kuva Kirsi Ahola

25.8 käytiin Nurmeksessa, tuomarina Rhea Pörsti-Lackman ja se hemmetin aurinko taas paistoi! Voisi kuvitella että elokuun lopussa olisi jo viileää, mutta ei sitten, hemmetti.

Paikallaolo 10
Seuraaminen 9
Istuminen 8 - varmaan liian hidas tuomarin mielestä, vaikka ihan samallalailla Beo teki kuin ennenkin
Luoksetulo 0 - en todellakaan tiedä että miksi nolla, vauhti oli laukkaa koko ajan, pysähtyi hyvin jne
Ruutu 0 - hienosti ruutuun ja tassu jäi maatessa väärälle puolelle, pienestä kiinni
Hyppynouto 8 - vino luovutus ja perusasento
Metallinouto 8,5 - ks. edellinen
Tunnari 0 - haisteli, haisteli ja otti viereisen
Kauko-ohjaus 7 - n. 30 cm etenemää ja pari lisäkäskyä
Kokonaisvaikutus 7

168 eli VOI0

Sitten oli vuorossa taas kotikokeet Poksin hallin pihalla 1.9 ja keli suosi :) Beo oli muutenkin tosi vireessä, treenattiin ennen kisoja keskiviikkona ja sitten olikin lepoa sunnuntaihin. Lisäksi pidin koiraa visusti autossa ettei tullut turhia haisteluita (nenä kun vie malia tyttöhajuille..). Tuomarina Tommi Varis.

Paikallaolo 9 - vinot asennot
Seuraaminen 8 - kovasti tuomari kehui seuraamista, nyt muutamat perusasennot jäivät vinoiksi
Istuminen 9
Luoksetulo 5 - jos malilla on vauhtia niin eihän se ehdi pysähtyä, tosi isolla viiveellä lopulta seisoi ja sitten maahan kahdella käskyllä!
Ruutu 0 - meidän ongelmaliike :D Oli ihan ruudun reunalla ja edellisviikon takia en siinä käskenyt maahan vaan yritin ohjata keskemmälle ja kuuliaisena Beo meni sitten ruudun taakse
Hyppynouto 8 - vinoo..
Metallinouto 8 -vinoo ja saishan se juosta kovempaa takaisin
Tunnari 7,5 - tuli niin hitaasti takaisin että meinasi syödä kapulan matkaeväänä...
Kauko-ohjaus 7,5 - pieni etenemä ja pari lisäkäskyä
Kokonaisvaikutus 8,5

215,5 eli VOI3, sijoitus komeasti 3.

Ankkakoira ruudussa - kuva Kirsi Ahola

Beo on vihdoin saamassa vireen päästä kiinni. Treenileluina on vinkuvaa tennispalloa, karvainen vinkuva leijona ja kylpyankka sekä lentokone. Namipalkkaus on pitänyt jättää ihan minimiin koska se jos mikä latistaa malia, leluja sen olla pitää! Beon puolesta kovasti harmittaa että ei päästä patukoilla riehumaan, en vaan halua ottaa sitä riskiä että Beon kaulaan sattuu leikkiessä. Onneksi vinkulelut ovat (ainakin nyt) mieleisiä ja pitävät motivaatiota yllä. On tämä kyllä aikamoista kokeilua ollut että mikä mihinkin tepsii, mm. kaukoista tuli tosi kiva liike kun aloin palkata heittämällä lelun Beon taakse, nyt tehdään välillä kaukoja niin että lelu on ihan kädessäkin ja hyvin koira malttaa olla etenemättä. Vielä on tekemistä tunnarin kanssa, siinä koira on epävarma vaikka olisi oikea kapula suussa -> tuonti on hidas. Tätä on nyt yritetty paikata tekemällä vauhtinoutoja tunnarikapulalla, eli koira nappaa oikean suuhun ja ohjaaja juoksee karkuun lelun kanssa ja koira saa kapulan heittää pois ja vaihtaa vaikka ankkaan. 

Seuraava koe olisikin jo nyt sunnuntaina! Olisipa mahtavaa kun kaikki menisi nappiin ja saataisin se ykkönen, mutta kaikkeen pitää varautua. Keli on ainakin näillä näkyminen lämpöherkälle Pirjolle suotuisa, toivotaan että pitävät sen mitä ennustavat ja me treenataan nyt vaan tosi kepeästi ennen koetta :)