Kun harvoin päivittää niin tulee enemmän asiaa :)

Johan onkin taas aikaa siitä kun on viimeksi "ehtinyt" kirjoitella. Viime päivityksen jälkeisenä yönä meille syntyi perheeseen yksi ihmistaimi lisää ja se onkin vienyt aikaa koneella istumisesta, koirien kanssa on kuitenkin ehditty jotain tehdä. Aloitetaan vaikka Figon kuulumisista.

Helmikuun loppupuolella Figo pääsi taas Koirasportissa osteopaattisen hierojan käsittelyyn ja olihan siellä saa lukkoja rangassa, mutta selässä oli sentään jonkun verran joustoa tällä kertaa! Jotain hyvää sentään. Hieman oirelua oli ennen käsittelyä, tällä kertaa ontui vasenta takajalkaa kun syksyllä se oli oikea. Ontuminen katosi taas käsittelyn jälkeen, eli ei tarvitse miettiä missä vika oli. 

Figon kanssa saimme agilityryhmäpaikan vuoden alusta, mutta siellä on harvemmin tullut käytyä kun päivisin olemme hallille päässeet treenaamaan omalla ajalla ja hallilla on sama rata pystyssä sunnuntaista torstaisin, eli sinne on helppo mennä kun ei tarvitse mitään esteitä kanniskella. Figo kyllä nauttii agista, vauhtia ja ääntä lähtee enemmän kuin kahdesta ensimmäisestä agibelgistäni yhteensä! Figon kanssa on kuitenkin suhteellisen vähän agia tehty, mutta tämä koira oppii nopsaan. Irtoaminen onnistuu jo hyvin ja putket imevät hyvin, kepit ovat myös mieleinen este kun niitä on päästy kotosallakin paljon tekemään. Figo tosin osaa jo olla aika sika radalla ja menee välillä juuri sinne minne itse tahtoo, toisaalta hieno ominaisuus ja tiedänpähän etten ole ainakaan vauhtia päässyt tältä otukselta poistamaan.
7.3 pääsimme Poksilla kouluttaneen Sari Vähäniityn koulutukseen ja kyllä se olikin mukavaa kun joku sanoi mitä tehdä, tosin se mitä käskettiin tehdä ja mitä minä tein ovatkin sitten ihan eri juttu ;) Kontakteja ei radassa tehty kun ne ovat vielä kesken, turha niiden kanssa kiirehtiä. Vaikeuksia ohjaajalle tuottivat kakkosesteen niisto ja tarpeeksi ripeä liikkuminen, jotenkin tuntuu että kroppani kuvittelee vielä olevansa raskaana ja raahustaa sen mukaan sitten :D
Tokoa on tehty kotosalla ja tänään päästiin superhäiriöön kun tokoporukalla vuokrattiin Joan halli kahdeksi tunniksi. Oli mukava huomata että häiriöstä huolimatta Figo teki kanssani ja jaksoi leikkiä, nyt uusin lemppari on saalisrätti, pentuna sillä on viimeksi riehutettu. Seuraamisessa ollaan päästy jo tekemään muutamaa askelta niin että kontakti vielä pysyy huikeana, tällä hetkellä käytössä kainalopalkka ja sinne tuo rätti hyvin sujahtaa piiloon. Melkein joka päivä on jotain saatu treenattua, mutta eihän tässä minnekään kiire ole, jos nyt koira vaan pysyisi ehjänä edes!
Haaveissa oli saada Figo MH-luonnekuvaukseen tänä keväänä, mutta eihän niitä nyt lähimailla tunnu sitten olevan ollenkaan nyt! Pitää joko luopua haaveesta tai lähteä jonnekin kaus, jos vaikka Keski-Suomen reissun kanssa samaan saisi ujutettua sen ja vaikka Beolle tokokokeen..

Ja sitten maisteri Beo! Beo täyttti 26.2 huikeat 8 vuotta :) Synttärin kunniaksi paistettiin grillipaikalla makkaraa ja Beo sai tietenkin omansa. Verikokeissa kilpparin takia Beo kävi 14.3 ja puhtaat paperit saatiin, kaikki arvot oikeissa rajoissa ja lääkitys jatkuu ennallaan. Selkä oireili kun pakkaset olivat kireitä, nyt on ollut parempi vaihe taas. Oireita ilmaantuu nyt vaan jos joku (lue Eeli..) heittää Beolle ilmaan jotain ja mali pomppaa perässä. Näistä kopin otoista tulee kipuja etenkin kun koira sitten levossa ollessaan liikahtaa niin kaikki kuulee kyllä mihin sattuu :( Beolla on painokin laskenut nyt rutkasti, massaa malissa on enään 30,2 kg, nuorena poikana paino oli 32 ja kilpparidiagnoosin aikaan 38..
Tokoa on tehty ja ainakin olemme talven aikana saaneet ruutuun intoa lisää! Ruudussa on nyt ollut palkkana vinkuva karhulelu (uskokaa tai älkää mutta Beo sai sen joululahjaksi ell-asemaltaan) ja Beo rakastaa vinkuja! Paljon on tehty myös suorien edessä istumisten eteen (noudot ja luoksetulo), nämähän viime vuonna olivat mitä sattuu.. Nyt olisi vuoden ensimmäinen koitos edessä 29.3 ja toivon mukaan se olisi se viimeinen voittajaluokan koe, nyt niitä on jo kahdeksan takana :D Jokke-vainaan kanssa se oli se koe nro 10 joka päästi meidät etenemään, toivottavasti Beon kanssa tässä parannamme. 

Olihan tässä taas asiaa :) Seuraava päivitys toivon mukaan kertoo hienosta 1-tuloksesta jonka Beo toi kotiin tokokokeesta ;)

Mitä kuuluu Figo-Leena, vieläkö sun ihanteena..

Figolle kuului kraniokäsittelyn jälkeen oikeestaan tosi hyvää, mutta nyt ontuma alkaa pikkuhiljaa palailla, ei sitä tosin taida vielä muut huomata normielämässä kuin minä. Figo on käsittelyn jälkeen myös venytellyt paljon enemmän kuin aiemmin. Uusintakäsittelyyn on vielä pari viikkoa aikaa,odottavan aika pitkä ja treenihalut suuret ;) Köyhältä tai kipeältä Figo ei ole missään vaiheessa vaikuttanut, ja me ollaankin nyt eletty villisti ja ihan treenattu! 

Tottista aloiteltiin pikkuhiljaa ihan lelupalkkauksen kanssa, ja jestas kun tuossa on intoa ja oikeesti jopa hiven osaamistakin. Seuraamistreenissä ollaan päästy eteenpäin, Figo tulee muutaman askeleen jo mukana. Pientä ongelmaa tosin alkaa tuottaa koiran vuotaminen, ja pelkään että en nyt tarpeeksi vahvasti puutu siihen ja kohta minulla onkin laulava lintukoira jonka kanssa ei tarvitse kisakenttiä miettiäkään.. Figo nyt vaan on niin innoissaan ettei pysy pöksyissään välillä, ymmärrän kyllä pientä koiraa joka joutui monta kuukautta olemaan sivusta katsojana. Paikallaoloa ollaan kanssa treenattu pikkuhiljaa, istumassa pysyy jo kivasti, maassaolossa on purkki etujalkojen välissä ja siitä välillä saa sitten palkkaa. Ongelmaksi alkaa nyt vaan muodostua se että ruoka ei niin hirveästi Figoa motivoi ja hankala tätä vaihetta on lelulla opettaa. Noutokapulalla ollaan kanssa leikitty, Figo kantaa sitä tosi innoissaan eli aloitettiin treenit ihan heittelemällä kapulaa ja nätisti se sen tuokin, ei pure edes kapulaa. Muutaman kerran olen sen vauhdista saanut jo istumaankin eteeni kapula suussa, tosi usein se kapula vaan kolahtaa ohjaajan varpaaseen ;)

Ja hakua, ja esineitä! Pikku belgi on niin elementissään metsässä :) Esineruututreenit tälle vuodelle aloitin villillä kokeilulla, näytin autolla Figolle esineet ja tallasin n. 40*25 m alueen ja vein 3 esinettä. Koira autosta ja lähettämään etsimään,ja sehän lähti! Ja tuli hetken kuluttua takaisin suussaan lompakko jonka jätin takarajalle kannon päälle :) Kyllä meinasi sydän pakahtua! Viime vuonna treenit tässä aiheessa jäivät siihen että näytin esineen,vein sen heilutellen metsään ja palasin takaisin lähettämään. Eipä tarvitse enää tätä sitten jankata :) 2 muuta esinettä nousivat myös, vikan kanssa meni hetki mutta annettakoon se anteeksi.
Hakutreenit aloitettiin naapurin lasten avustuksella, Figon kanssa jatketaan nyt viime syksynä hyväksi havaittuja hajuhakuja. Ihmeen hyvin otus nämä hommat muisti ja lapset löytyivät, kiitos vielä maalimiehille :) Tiistaina sitten oltiin viimein oman pienyhmämme treeneissä, Figolle otettiin 3 maalimiestä ja kaikilla se otti hajun hyvin ja juoksi vimmattua vauhtia käskyn saatuaan suoraan piiloille :) Maalimiehiltä Figo ei syötävää kelpuuttanut vaikka tarjolla oli kissanruokaa, eli leikkimällä se pitää palkata. Onneksi Figo uskaltatuu hyvin leikkimään vieraidenkin kanssa,jos vaan leikkijä on alkuun tosi aktiivinen, Figo ei itse tule lelua takaisin tarjoamaan vaan siirtyy mielummin muihin hommiin, eli patukan kanssa pitää alkuun olla tosi aktiivinen. Mutta positiivisesti olen kyllä Figosta yllättynyt, nyt kun vaan saataisiin terveys kuntoon niin voisi sitten sitä agilityakin alkaa miettiä ;)

Kraniosakraaliterapiassa

Tiistaina 7.5 reissattiin Kuruun hankkimaan pojille hoitoa kraniosakraaliterapian muodossa. Ensin lauantaina oltiin ajeltu Keuruulle, ja sitten tiistaina Mänttään ja Piian kyydissä Kuruun. On tässä siis autossa istuttu kun kotiin tultiin eilen keskiviikkona :D Terapiareissulla oli mukana myös Mini-tervu ja Karppi-gronttu. 

Beolla on selkä taas oireillut, koko selkänahka kääntyy sivulle kun selkään koskee. Mitä kohtaa selässä yrittääkin koskea niin takajalat alkaa tehdä rapsutusliikettä ja Beo itsekin kirputtaa selkäänsä ja jopa jalkojaan, liikkuminen on kuitenkin ollut ihan normaalia ja koiralla hyvä vire leikkiä ja touhuta. Käsittelyssä selvisi että selkäranka on ihan tukossa, spondyloosia voimme siis tästä ilosta kiittää. Ongelma ei siis ole lihaksissa. Käsittelyssä Beon selkää saatiin auki, mutta sanottiin myös että lihakset voivat muutaman päivän olla vielä kipeänä. Beo suhtautui käsittelyyn lunkisti, se taisi malista olla ihan kivaakin. Nyt vielä selässä on selvästi tuntemuksia, mutta katsotaan josko se tuosta helpottaisi, nythän käsittelystä on kohta se 2 päivää. 

Pojat nuolee pissaa vaikka taustalla olisi vekkuli falabella..

Kraniosakraaliterapeutin shirenhevosia ja poni :)

Ja Figo, meidän vemppa. Figo on ollut tosi paljon parempi, ontumisen näkee kyllä itse kun osaa katsoa, mutta varmaan eivät vieraat sitä huomaisi. Seisominen on koko ajan ollut nyt normaalia, aikasemminhan Figo "varvasti" seistessä.Jonkun verran tämä huligaani on itsekseen saanut olla irtikin ja tilanne ei ole dramaattisesti tästä huonontunut. Lisäksi Figo voitti laminaattipelkonsa pari viikkoa sitten, palasi siis kaaos meidän olkkariin.. Käsittelyssä kävi ilmi että Figon isoin ongelma on lapojen välissä josta se sitten säteilee polviin, myös vasen polvi kuumotti jonkun verran! Eipä ole tullut mieleen tuo alue, fyssarillakin on keskitytty kipeään alaselkään, mutta osataan nyt hoitaa tuota toistakin. Lisäksi Figo oli aika vinossa, syynä se katkennut etujalka, kuonokin toisella laitettiin takaisin suoraan :) Figo ei olisi malttanut olla käsittelyssä yhtään, paras paikka olisi ollut istua/maata mamman päällä, äärimmäisen mukavaa siis kaikille osapuolille.. 

Reissusta jäi kyllä positiivinen mielikuva ja varmasti tulokset alkavat näkyä. Figo pitää viedä uusintakäsittelyyn 2-6 viikon sisään, eli jos tuossa kesäkuulla sitten uusitaan turnee, varmaan sitten Beokin pääsee mukaan. Nyt sitten seuraillaan tilannetta, hyvällä mielellä nyt kuitenkin itse olen, jos vaikka voisi unohtaa nyt tähystykset ja kantasolut.. Toivon mukaan Beollakin alkaa olo helpottaa, lauantaina olisi Beon paluu tokoareenoille luvassa jos vaan selkä on vielä mukana.

Loistavia uutisia Kennelliitosta!

Viralliset kuvat on lausuttu ja tulos on A/A ja 0/0!!!! 
Eläinlääkärin mukaan oikean kyynärän piti olla huono, mutta tämä kyllä osoittaa jotain ihan muuta :) Nyt kun vielä saadaan Figon oikea takajalka pelittämään niin sitten on asiat hyvin, niin haluan ainakin uskoa. Nyt on meneillään projekti osteopaatin etsintä Figolle, toivottavasti saan pian ajan niin selviää sitten onko siitä hoitomuodosta apua karvakasalle.

Legless Fellow

Ei se etujalka niinkään, mutta tuo takajalka vaivaa taas yhä?). Levon jälkeen jalka oli jo parempi ja uskallettiin elää "normaalia" elämää. Tällä viikolla jalka alkoi taas lenkillä nousta ylös ilman näkyvää syytä ja kävellessä oli kuin puujalka. Fyssarilla käytiin ja vesimatolla sitä käytti kuitenkin aika normaalisti, mutta polvessa on aristuskohta. Ja minä kun surin että miten tuo etujalka saadaan tokenemaan, se ei näköjään ole mikään ongelma.. Lisäksi Figolla on ristiselkä ihan jumissa, toissa kerralla fyssarilla sitä käsiteltiin ja se jo vähän helpotti, mutta on siinä vieläkin jumia paljon. Selkä oireilee sillä että koira pelkää kulkea laminaatilla, heti selän käsittelyn jälkeen uskalsi taas tassutella vapaammin, mutta heti kun kivistää niin pelottaa. Fiksuinta tässä onkin se, kun Figo yrittää hypätä matolta matolle ja päätyy vielä isompiin ongelmiin. Jos se ymmärtäisi kävellä.. Kaikki yöt Figo on viettänyt Back on track-verkkotakki niskassaan ja yritän selkää käsitellä aina kun koira kohdalle sattuu. Lisäksi Figo on nyt viettänyt vähäliikuntaista särkylääke-elämää torstaista asti, katsotaan auttaako se. Jos ei ala auttaa niin uusi lekurireissuhan se on sitten edessä, ei ollakaan vielä tässä kuussa sinne päästy  :/

Kuva otettu ennenkuin se takajalka meni kipeäksi, eli helmikuussa

Ja sitten herra malinois, murhekryyni sekin. Pitkin talvea Beo on silloin tällöin vingahdellut mm. jos sitä on työntänyt päästää tai patukkaleikeissä. Helmikuun kilpparikontrollissa ell käänteli päätä ja ei huomannut muuta kuin kaulan jäykkyyden vasemmalle. Nyt kuitenkin tuli tilanne jossa huomasin selvästi missä tilanteessa kipua on, patukkaa hieman ylös nostaessa ja vetäessä koira vinkaisi, eli kaulaan koskee kun sitä "vääntää" ylöspäin suoraan. Todennäköisesti kyse on spondarimuutoksesta kaularangassa tai jopa nivelrikosta. En aio kuitenkaan koiraa kuvata enää, tietokaan ei enää voi lisätä tuskaa tässä asiassa. Pitää nyt vaan muistaa että leikitään patukalla alaviistoon, noudoissa ei onneksi ole mitään ongelmia ollut. Beo on nyt ilmoitettu näyttelyyn ensikuun alussa, eli eiköhän siltä kohta katkea koko selkäranka sitten, tässä alkaa itse jo hieman kyynistyä.

"Onko sinulle kukaan kertonut että koirallasi on todella pitkät luut?"

Figo alkoi yllättäen ontua torstaina 28.2, siinä vaiheessa oli osa-aikavapautta kulunut jo viikko. Ontuminen on oikeassa takajalassa ja mitään ihmeellistä ei näyttänyt tapahtuneen että olisi jalkaansa satuttanut. Viikonlopun yli asiaa katselimme, yksi vaihtoehtohan oli se että on selkä niin jumissa että heijastuu jalkaan. Maanantaina sitten mentiin fyssarille ja sillä kerralla hoidettiinkin sitten ainoastaan selkää. Lopputulos oli kuitenkin se että parempi käväistä lääkärille näyttämässä. 

5.3 käytiin sitten Martina Cittova-Konnun pakeilla ja pelkän tunnustelun avulla ei syytä ontumaan löytynyt, eli kuvattiin koko otus. Samalla päädyttiin ottamaan viralliset kuvat kun Figo täytti juuri edellisenä päivänä sen maagisen vuoden (Onnea Figo!!). Syytä ontumaan ei kuvista (onneksi) löytynyt, mutta paljon muuta selvisi. Lonkat hienot Aat, vasen kyynär ok, selkä ok. Sitten ne huonot uutiset:
oikea kyynär huono, muutoksia jo nyt näkyvissä ja arviolta muutaman vuoden päästä alkaa vaivata. Tämähän  on se katkenneen jalan kyynär, eli sinänsä ei ihme.
Figolla on iso virtsarakko joka ns. pelvic bladder, jos Figo olisi tyttö niin tämä tuottaisi todennäköisimmin ongelmia, nyt vaan toivotaan ettei niin käy.
Figon luut ovat todella pitkiä ja kapeita, eli murtumariski on huomattavasti suurempi kuin normaalilla koiralla. Luonnonoikku Figo ei siis ole omiaan agilityyn joka minulla niin oli tähtäimessä..

Figo vielä paketin kanssa, tammikuu -13

Sellainen reissu tällä kertaa siis. Takajalan ontuman takia loppui Figon koevapaus ja nyt levätään ja napsitaan kipunappeja vaihteeksi, onneksi niitä jo laatikosta löytyi.. Saa nähdä miten nämä luustoasiat sitten tulevaisuudessa vaikuttavat, lisäravinteet on varmaan aloitettava hetimiten. Alkaa jo aika takkuiselta tuntua tämä harrastaminen, oikeasti kuvittelin että tämä blogi kertoisi siitä miten iloisesti kirmaan koirien kanssa treenaillen, mutta tästä näyttääkin tulevan uusinta edelliselle sairaspäiväkirjalle.

Meidän Figo aloitti terapian

Figo ja viimeiseksi jäänyt side

Vihdoin ilman sidettä

Näin alkuun fysioterapian, katsotaan sitten missä vaiheessa sinne kallonkutistajalle. Vesiterapiaan halusin Figon heti saada ja onneksi sellainen löytyy eläinfysioterapeutti Heli Kapanen-Lappalaiselta Onttolasta, eli ihan melkein meidän nurkilta. Eka fysio kerta oli viime viikolla eli 20.2. Figo pääsi heti tutustumaan vesijuoksumattoon, eihän se koira itse sinne halunnut mennä, mutta sitten kun sinne nostettiin niin hyvin tyytyi osaansa. Namit eivät maistuneet herralle vielä alkuvaiheessa, mutta ensimmäisen kävelypätkän jälkeen alkoi jo kanat kelvata vaikka pitikin mokomassa laatikossa olla. Figo sai urheilla matolla n. 15 min, kolmessa pätkässä ja hyvin tuntui poika homman hoksanneen. Tämän lisäksi Figo sai laser-hoitoa alaselkäänsä, se kun luonnollisesti on jumissa kun etupää ei ole ihan mukana.

Toinen terapia oli 25.2, tällä kertaa ensin Figo sai alaselkäkäsittelyä ja sitten matolle talsimaan. Matolla oltiin taas yhteensä se vartti, mutta koira alkoi väsyä jo jotenkin aikaisemmin. On se kyllä kumma miten suuri ero koiran liikkumisella on tuon maton jälkeen, ekan kerran jälkeen vaikutus näkyi seuraavanakin päivänä vielä ja nyt jo tuntuu että Figon jalka pysyy jo paremmin mukana vaikka koira ravaa, aikaisemmin ravissa meni hyppy-vaihtoaskel-hyppy jne. Figo on nyt saanut olla irtikin lenkillä, ei koko ajan, vaan pätkissä, ja kyllä se oikeesti väsyy tuon jalan käyttämiseen sielläkin, loppulenkit on ihan suosiolla narun jatkona. Vähän ollaan jo tottista tehty, Figo on mm. hoksannu kosketusalustan tosi hyvin ja siinä ei mennyt kun pari toistoa! Jospa siitä tulee aivollinen vielä :)

Pitkänokka vesijuoksumatolla 25.2, kuva Heli Kapanen-Lappalainen

Rauta-ajan loppu

31.1 klinikalla odottelemassa

Vihdoin 31.1 pääsi Figo raudoistaan. Aamulla mentiin lääkärille ja röntgenin jälkeen saatiin lupa rautojen poistoon. Poisto menikin nopsaan ja jo ennen puolta päivää oli koira valmis, minä kun haaveilin hetken rauhallisuudesta.. Rautojen poiston jälkeen vielä jatkui antibioottikuuri ja sidettä myös piti pitää ja vaihdella parin päivän välein. Kontrollikuvia jalasta ei enää tarvitse ottaa ellei tule mitään oireita. 3 viikkoa remmieloa poiston jälkeen oli aika 
julma tuomio, Figon narussa kävelytys ei ole kovin nautinnollista. Tosin en tiedä uskaltaako sitä enää ikinä edes vapaaksi pästää, niin hauraalta se vaikuttaa ja aivottomalta. Nytkin se pitäisi pitää leikkimättömänä ja hyppimättömänä, tänäänkin mokoma pöllö pomppasi takakonttiin salamana kun vain sain luukun auki.. Silmiä selkään ja muita hyviä ominaisuuksia tässä kaivataan.

10.2 loppui antibiootit ja samaten side otettiin jalasta pois. Figo oli selvästi jo rautojen poiston jälkeen vähemmän kiinnostunut nuolemaan jalkaansa ja iloinen yllätys olikin kun koira ei jalkaansa nyt koko ajan nuolekaan. Ensimmäinen kuntoutuskin on jo varattu, 20.2 mennään vesijuoksumatolle opettelemaan kadonneen jalan käyttöä. Jännä nähdä miten samanlaista tämä kuntoutus tulee olemaan kuin Joken kanssa, olisi jo välillä kiva vaan harrastaa koirien kanssa eikä vain huoltaa niiden rikkoutuneita osia. Remmieloa vielä 1,5 viikkoa edessä, olisi pitänyt aloittaa 12 viikkoa sitten jonkunlainen puruluulaskuri, niitä on meinaan mennyt kymmeniä! Muuten Figon ruokahalu onkin kadonnut, kyllä se herkkuja syö, mutta suurin osa ruuasta jää kuppiin. Samaten monet herkutkin epäilyttävät kun Lontus-rukka pelkää että niihin on piilotettu lääkkeitä, kuurin viimeiset napit pitkin jo tunkea suoraan kurkkuun kun eivät herkuissa alas menneet. 

Figo ei sitten tule ikinä sohvalle. No ei tullut nelijalkaisena, tämä  kuva otettu vielä rautojen kanssa.

Nyt sitten odotellaan vielä melkein kuun loppuun että Figo saa aloittaa normaalin elämän, olisi kiva pitää sitä pihallakin irti että pääsisi toteuttamaan itseään lumessakin. Luntahan ei silloin vielä ollut kun jalka meni, hukkaan menee nuoren koiran talven odotellessa. 

Yllättävän hyvin Figo jalallaan kävelee jos vauhti on hiljainen, kovassa vauhdissa jalka unohtuu ylös ja vaihto-askel-hyppy meno alkaa. 

5 yötä raudattomuuteen

Niin se aika rientää kun on mukavaa, tai sitten ei niin mukavaa. Huomenna tulee jo 10 viikkoa siitä kun Figo teki kohtalokkaan hypyn terassilta ja katkoi jalkansa. Rautojen poistoon sain varattua ajan 31.1, eli helmikuu päästään aloittamaan ilman rautaa. Vielä on vain arvausten varassa että mitä sitten tehdään kun rauta on poissa, tuskin koira heti on valmis normaalielämään ja lumihankijuoksuihin, jäähän luuhun vielä läpireiätkin ja lihakset jalassa ovat ties missä kunnossa. Kiinnostavaa aikaa siitäkin varmasti tulee!

Figo on viettänyt yllättävän stressitöntä aikaa rautojen kanssa. Nyt muutaman viikon ajan hyvältä ovat maistuneet siteet jalassa ja kauluri on pitänyt muistaa laittaa yöksi päähän, välillä jo mentiin ilman sitä mukavasti. Kauluri päässään Figo muistaa törmätä jokaiseen seinään ja heittäytyä makaamaan makuuhuoneiden edessä olevia portteja pitkin, ne äänet yössä ovat ihania..

Kontrollikuvista jouluiloa

Ja tuomio oli mukava, kuukauden päästä voidaan raudat poistaa! 
Eilen käytiin kuvissa ja Figo olikin aika vetämätön sitten loppu päivän, tai vetihän se ulkona narussa, mutta ei niinkään sisällä rallia. Pakkaset ovat ja alkaneet rasittaa kaikkien hermorakennetta, luonnollisesti ulkoilu on Figolla kaikkein hankalinta kun on metallia jalka täynnä. Puuilosta ostikin komeat hevosten fleecepintelit, pinteli aina kääräistään jalkaan kun lähdetään ulos ja niskaan heitetään lisäksi miehekäs Hurtan takkia ja se on siinä. Ja aikaa kuluu, ja vielä kun sinne ulos useimmiten pitää ottaa mukaan pieni herra vaunuineen niin meillä ei pissalenkeille kovin vauhdilla selvitä..

Figo on kyllä yllättävän hyvin selvinnyt toipilasajasta, lihakset on tietenkin aivan kateissa jalasta ja selkä jumissa, mutta päänuppi tuntuu olevan vielä kohtuullisessa kunnossa. Hierojaan on otettu yhteyttä ja sitä iloa olisi molemmille koirille tarjolla sitten vuoden vaihteen jälkeen, se saa luvan olla koirian joululahja. 

Lontukselle ostin älypelinkin jolla lapsinero on voinut pelailla. Pitkäkestoinen ilo se ei ole, n. 2 min ja herkut syöty ja sitten revitäänkin osia irti, ja Beo kuolaa vieressä koska verensokerit jo laskee kun ei tuntiin ole saanut ruokaa.. Molemmat sitten saavat pelillä pelailla. Ennen pakkasia päästiin jo kohtuullisesti liikkumaan, matkasta en tiedä, mutta ajallisesti reilu puoli tuntia metsätietä kiidettiin ja yleensä vielä 2 kertaa päivässä. Hyvin Figo jo jalkaa käyttää, lääkärikin siitä erikseen mainitsi :) Lääkäri sanoi myös että kun rautojen reiät löystyvät niin yleensä siinä vaiheessa tulee takapakkia liikkumisen kanssa, eli ei sitten pahemmin sitä säikähdetä. Kuvassa vieressä Figon jalka tänään putsauksen aikaan, aika siistiä on jo!

Kohta kolme viikkoa takana

Maanantaina 3.12 poistettiin Figon jalasta jo tikit, eli ensimmäiset 2 viikkoa selvittiin kunnialla. Haava näytti hyvältä ja lääkärin mukaan kaikki oli normaalia. Päivittäinen putsaus alkaa jo sujua rutiinilla, Beo verannalle ja Figolle koppa päähän ja hommiin. Rautojen reiät vuotavat jonkun verran vielä, vähän on vaihtelua että mikä on milloinkin pahin ja välillä ihan kuivatkin kohdat ovat punaisena. Kontrollikuvauksen ajankohta osuisi juuri joululle ja pitääkin soitella että voisiko sitä aikaistaa, muuten menee varmasti reilusti yli sen 6 viikkoa ja olisi jo kiva tietää missä mennään. Särkylääkkeitä on nyt vähennette, enää menee 1 Norocarp iltaisin, viimeinen Tramal syötiin viikko sitten, tietenkin sitten tarpeen mukaan annetaan lisätroppia. Alla kuvia Figo-rukasta jalan putsauksen aikaan, ei se oikeasti noin kovasti kärsi kuin kuvassa näyttää.

 Pihalla Figo kulkee kuin mielenköyhä, ja kivahan sitä on sitten ulkoilutella, not. Nyt ollaan jo pidempää lenkkiä tehty, eli n. 800 m tulee matkaa yhteensä jo. Ihmeen hyvin tämä pellossa kasvanut koira on oppinut tekemään tarpeensa remmissä ja jopa nopeastikin!

Ei suutarin lapsilla kenkiä, eikä harrastajan koiralla jalkaa

Sunnuntaina 18.11 Figo hyppäsi alas terassilta kohtalokkain seurauksin. Figo kaatui terassin lähellä olevaan ojaan ja oikea etujalka meni poikki, tyypillistä tuuria. Jalka meni puoli kolmen aikaan ja päivystävälle päästiin vasta kahdeksan jälkeen illalla, onneksi meidän talous on varustettu koirien särkylääkkeillä.. Päivystävä laittoi lastan jalkaan ja sillä piti selvitä maanantaihin. Nukuin olohuoneen lattialla Figon kanssa, makuulle Figo suostui menemään vain puoliksi päälleni ja niin se yö vietettiin. Ressukka itki pitkin yötä ja aamuyöstä oli sitten laskenut alleenkin :( Voi vain kuvitella millaiset kivut sillä on ollut! 

Maanantai aamuna viimein pääsin puhelimella läpi ortopedi Jari Ahon klinikalle ja saimme lähteä heti sinne ajamaan. Lääkärissä koiralle rauhoitteet ja kuviin, 2 luuta poikki jalasta. 

Lääkärillä oli kiirettä, mutta sanoi että yrittää ehtiä leikkamaan Figon jossain välissä. Neljän aikaan sitten meninkin jo leikattua koiraa hakemaan. Jalan sisään ei onneksi tarvinnut metallia laittaa, vaan tuet tulivat ulkopuolelle.

Aikataulu on alustavasti seuraava: 14 päivää tikit pois haavasta, 5 viikkoa kontrollikuvaus ja 10 viikkoa raudat pois. Eli tammikuun loppuun olisi Figo rautajalka. Lääkityksenä on nyt antibiootti aamuin illoin rautojen poistoon asti, Norocarp 50 mg aamuin illoin viikon ja sitten kerran päivässä viikon verran ja lisäksi Tramal tarvittaessa, eli olen huumannut koiran Tramalilla nyt aamulla ja illalla, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Ongelmallisinta tuntuu tässä vaiheessa vielä olevan siteiden vaihto ja haavojen putsaus joka pitää tehdä päivittäin. Ensimmäinen yritys tiistaina päättyi tappioon, joten ensimmäinen putsaus tehtiin keskiviikkona lääkärissä. Samalla reissulla ostimme myös kuonokopan jotta homma saadaan onnistumaan, ja on se nyt onnistunutkin vaikka koiraan selvästi sattuu, mutta minkäs teet. 

Figo kyllä toipuu huimaa vauhtia, tänään jo nosti jalkaa pissatessa ja hieman jo kävelee rikkinäisellä jalalla, tiedä sitten onko tuo hyväksi vai ei. Pentu ei muutenkaan tunnu aina muistavan että on kipeä, yrittää leikkiä Beon kanssa ja pomppii ihmisiä vasten, olisi portaatkin tahtonut itse kiivetä, tästä ei tule liian helppo toipilasaika.

Sisällä LontusPontus on onneksi tosi rauhassa, pienellä aidalla Figolle on tehty oma tila ettei Eeli päivisin pääse raudoissa roikkumaan (se vasta olisikin pienen pojan mieleen se..).

Itse näin Figon loikan ja loukkaantumisen ja se kuva ei vaan lakkaa pyörimästä mielessä, ihan kamalaa :( 
Alkaa vähän jo tuntua siltä että koiraharrastus on liian vaikeaa, koirat ei vaan pysy ehjinä, mikä ihme siinä voi olla. Beo on onneksi nyt oireeton ja hyvinkin motivoitunut, joten viihdytetään herra malinoissia tokoilemalla ahkeraan. Kohta pitää varmaan alkaa miettiä Figolle jotain ihme temppujen opettamisia ettei sen kuuppa vallan poksahda..