Luovuttamisen aika, hyvästit Figolle

Ketunpolun Fearless Fellow
FIGO
4.3.2012 - 29.5.2015

"Narnian maailmanloppu on vasta seikkailujen alku, ja todellinen seikkailu odottaa iankaikkisuudessa."

Toukokuun alussa Figo alkoi taas ontua leikattua jalkaa. Ei auttanut lepo eikä jatkuvasti syötetty särkylääke. Perässä oli fisteli suunnilleen koko ajan ja tämä näkyi tuhrimisena. Sunnuntaina 24.5 huomasin että Figo nuoli kovin innokkaasti oikeaan takajalan varpaanveälejä, ensimmäinen ajatus oli tietenkin että fistelia on levinnyt sinnekin. Ja ikävä kyllä epäilys oli oikea. Isoimman anturan vieressä oli valkoinen. pehmeähkö möykky ja varpaanvälit sen näköiset kuin olisi päällimmäinen iho poistettu. Pesulla ja Protopicilla yritin tätäkin hoitaa, mutta ei apua tullut. Ja se tassu oli todella kipeä vaikka Figo yrittikin urheellista esittää. Ressukka ontui siis molempia takajalkojaan. Kun olisi ollut kyse vain yhdestä vaivasta niin olisi tilanne ollut edes vähän valoisampi.

Vielä 24.5 käytiin viimeiset hakutreenit, ja ne olikin Figolle myös tämän vuoden ensimmäiset. Ja kyllä koira nautti! Kaksi ukkoa sai etsiä, eteni hienosti radalla ja muisti miten ilmaistaan :) Minun pieni työmyyräni. Mutta kyllä se järki nyt tässä sai puhua ja perjantaina 29.5 oli sitten tosi raska päivä. Päivän aikana Figo oli kotona saanut grillata makkaraa ja käydä uimassa. Eläinlääkärin luona vielä käytiin koko perheen kanssa kävelemässä. Eläinlääkäri vielä vahvisti että tassussa oli juuri sitä samaa pirulaista kuin perässäkin. Kun Figo oli rauhoitettu, otettiin siitä vielä verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen, toivottavasti siitä joskus olisi jollekin muulle hyötyä! Eläinlääkäri oli todella mukava ja sanoi että päätös oli aivan oikea. Nyt on Figolla vihdoin kivuton olla. Vaikka ikävä on kova, tiedän että näin on parempi. 

Beo on ihan ihmeissään, se ei ole koskaan ollut ainut koira, varmaan on siitä joskus haaveillut, mutta nyt ei taida ihan tyytyväinen ollakaan. Ensin selvästi etsi Figoa pari päivää, ja nyt ei sitten haluaisi olla hetkeäkään yksin ulkona, iltapissallekin pitää koira suunnilleen työntää ovesta ulos..

Terve koira, etuoikeus johon en ole oikeutettu?

Blogi on jäänyt päivittämättä kun omistaja ei vaan jaksa, menee kaikki ylimääräinen energia koiran kuntouttamiseen tai siihen että miettii mikä sillä on kipeenä ja mihin koskee ja ennen kaikkea miksi. Viimeiset vuodet koiran omistajana eivät ole kyllä olleet kovinkaan mielekkäitä. Mutta kerrataanpas tapahtunutta.

Heinäkuun 2014 lopulla Figo kävi tutkimuksissa Kouvolan Univetissä, lääkärinä oli Esa Kesti. Vasemmasta polvesta löytyi muutoksia jotka viittasivat ristisidevammaan, oikea polvi siisti ja selässä ei vikaa. Sovittiin seuraavalle viikolle leikkausaika ja koira tähystettiin vamman varmistamiseksi ja sitten polvi korjattiin TTA-tekniikalla. Ristiside oli osittain rispaantunut ja ei olisi itsekseen parantunut. Toipumisennuste oli hyvä. Kaksi ensimmäistä päivää koira oli kolmijalkainen ja sitten alkoi käyttää leikattua jalkaa. 2 viikkoa leikkauksesta oli tikkien poisto ja kaikki näytti loistavalta. Liian hyvään ei pidäkään tottua ja kotona Beo tunki itsensä ovesta sisään kun Figo oli menossa ulos ja jalkaanhan siinä sattui :( Muutaman päivän katselin tilannetta ja sitten paikalliselle lekurille tutkimaan asiaa, röntgenissä ei löytynyt vikaa eli lisää kipulääkettä josta juuri oli päästy eroon. Toipuminen tästä oli todella hidasta ja jalka ei kovin loistava ole vieläkään, helposti ottaa osumaa ulkona koiran ollessa vapaana ja liikkuminen  ei ole niin puhdasta kuin toivoisin sen olevan. Olikohan se lokakuuta kun käytiin Kouvolassa tarkastuksessa ja sielläkään ei vikaa jalasta löytynyt, tietenkään tällä reissulla ei tähystetty vaan otettiin tulehdusnäyte ja tunnustelua jne. Alkaa nuo rahallisetkin resurssit olla tiukilla kun vakuutuksen katto tuli täyteen jo kesken polvileikkauksen, uusi kausi alkaa vasta heinäkuun alussa..

Mutta polvi on nyt mitä on. Vielä loppuvuodesta vielä murehdin että tuleeko Figosta enää agilitykoiraa, no, ei tartte niin pieniä enää murehtia, uusi murhe olikin lähempänä kuin arvasinkaan. Tammikuussa Figo alkoi hinkata peräänsä mattoihin ja peräaukon ympärys alkoi punoittaa ja sieltä vuotikin jotain rusehtavaa. Lääkäriin mentiin ja anaalirauhaset olivat hieman tulehtuneet -> anaalityhjennys ja peräpukamarasvaa aukon ympärykseen. Tämä ei kuitenkaan ongelmaa poistanut, peräpää tuhriintui jatkuvasti, punoitus jatkui ja vuoto. Koira hinkkasi itseään ja ulkona halusi istua hangessa tai maata lumella. Uusi lääkärireissu ja lääkäri sanoi ettei ole moista nähnyt, ei kiva kuulla sitäkään. Nyt hoidetaan nimikkeellä perianaalifistelia, lääkityksenä antibiootit ja kortisonia 10 päivää, lisäksi peräaukon ympärystään suihkutetaan HyaloSilver suihketta (loistava aine). Ainoastaan takapuolen hinkkaaminen on nyt jäänyt pois. Jos auttaa niin auttaa ja jos ei niin sitten todennäköisesti autoimmuunisairaus. Tai ehkä jotain muuta. Fisteliaankaan tuo ei ihan suoraan viittaa kun ei ole niitä rakkuloita, mutta on tietenkin mahdollista että ne on siellä piilossa ne reiät. Kaikkihan tässä tuntuu olevan mahdollista paitsi se terve koira :( Nyt on lääkekuuri puolessa välissä ja tilanne aikalailla sama. Alla kuva tältä päivältä, tuo valkoinen on sitä suihketta joka on kuivunut karvoihin, kaikki muu jotain kamalaa. Koirarukka ei ole vielä 3 v ja sairastelu vaan jatkuu. Nyt vaan toivon että lääkkeet auttaa ja tästä päästään, ei tämä ole enää mitään koiran elämää!

Se ontuu taas/yhä/vielä, vai miten se meni

Toukokuussa onnuttiin hetki vasenta etujalkaa ja sitten onkin ollut vasemman takajalan vuoro. Toukokuussa ja kesäkuussa Figo kävi osteopaattisella hierojalla, mutta apua ei tähän ongelmaan saatu. Kesäkuussa otettiin borrelioositesti joka oli tietenkin negatiivinen ja kaikki veriarvot näyttivät hyvältä. Kesäkuussa ontuma alkoi vielä pahentua, liikkeessä se näkyy jonkun verran mutta pahimmillaan se on kun koira lähtee makuulta liikkeelle, välillä jalka on kokonaan ilmassa ja pikkuhiljaa laskeutuu sieltä sitten mukaan liikkeeseen. Rasituksella ei ole ontumiseen mitään vaikutusta.

11.7 raahasin koko koiran taas lääkäriin ja otettiin kasa röntgenkuvia. Ja mitä löytyi? Ei niin yhtään mitään! Oikeasti tosi vääristynyttä mennä eläinlääkäriin toivoen että koirasta löytyy jotain vikaa, mutta näin täällä. Mistään kohdasta ei saatu kipureaktiota irti, koirarukka tosin makasi pöydällä niin paniikissa ja jäykkänä että liekö se ollut syynä. Apua ei siis saatu mutta uusia lääkkeitä, kokeilussa oli Norocarp+Gabapentin, aikamoinen de ja vu kun ontuma oli samassa jalassa kuin Jokella ja lääkkeetkin jo ihan samat.. Lääkkeitä kokeiltiin ja mitään iloa ei siitä ollut, ontuma jatkui ihan samanlaisena. Nyt on sitten varattu aika Kouvolaan Esa Kestille 30.7 ja niin toivon että meidän diagnoosi olisi siellä! Figoa itseään ei näytä ontuminen häiritsevän, poika on jopa alkanut nyt uida kepin perässä, asia jota en uskonut näkeväni kun viime vuonna koiraa vielä vedettiin veneen perässä ;) Nyt sitten vain katsellaan mitä keskiviikko tuo tullessaan, jotenkin itse veikkaisin selkäongelmaa kuitenkin kun ontumat tuollalailla vaihtelevat. Tai sitten on koiralla päässä vikaa..

Alla vertailun vuoksi Figon polvet ja Joken nivelrikkoinen polvi, aikamoinen ero, hyvin erottaa kun terveeseen vertaa. 

Mitä kuuluu Figo-Leena, vieläkö sun ihanteena..

Figolle kuului kraniokäsittelyn jälkeen oikeestaan tosi hyvää, mutta nyt ontuma alkaa pikkuhiljaa palailla, ei sitä tosin taida vielä muut huomata normielämässä kuin minä. Figo on käsittelyn jälkeen myös venytellyt paljon enemmän kuin aiemmin. Uusintakäsittelyyn on vielä pari viikkoa aikaa,odottavan aika pitkä ja treenihalut suuret ;) Köyhältä tai kipeältä Figo ei ole missään vaiheessa vaikuttanut, ja me ollaankin nyt eletty villisti ja ihan treenattu! 

Tottista aloiteltiin pikkuhiljaa ihan lelupalkkauksen kanssa, ja jestas kun tuossa on intoa ja oikeesti jopa hiven osaamistakin. Seuraamistreenissä ollaan päästy eteenpäin, Figo tulee muutaman askeleen jo mukana. Pientä ongelmaa tosin alkaa tuottaa koiran vuotaminen, ja pelkään että en nyt tarpeeksi vahvasti puutu siihen ja kohta minulla onkin laulava lintukoira jonka kanssa ei tarvitse kisakenttiä miettiäkään.. Figo nyt vaan on niin innoissaan ettei pysy pöksyissään välillä, ymmärrän kyllä pientä koiraa joka joutui monta kuukautta olemaan sivusta katsojana. Paikallaoloa ollaan kanssa treenattu pikkuhiljaa, istumassa pysyy jo kivasti, maassaolossa on purkki etujalkojen välissä ja siitä välillä saa sitten palkkaa. Ongelmaksi alkaa nyt vaan muodostua se että ruoka ei niin hirveästi Figoa motivoi ja hankala tätä vaihetta on lelulla opettaa. Noutokapulalla ollaan kanssa leikitty, Figo kantaa sitä tosi innoissaan eli aloitettiin treenit ihan heittelemällä kapulaa ja nätisti se sen tuokin, ei pure edes kapulaa. Muutaman kerran olen sen vauhdista saanut jo istumaankin eteeni kapula suussa, tosi usein se kapula vaan kolahtaa ohjaajan varpaaseen ;)

Ja hakua, ja esineitä! Pikku belgi on niin elementissään metsässä :) Esineruututreenit tälle vuodelle aloitin villillä kokeilulla, näytin autolla Figolle esineet ja tallasin n. 40*25 m alueen ja vein 3 esinettä. Koira autosta ja lähettämään etsimään,ja sehän lähti! Ja tuli hetken kuluttua takaisin suussaan lompakko jonka jätin takarajalle kannon päälle :) Kyllä meinasi sydän pakahtua! Viime vuonna treenit tässä aiheessa jäivät siihen että näytin esineen,vein sen heilutellen metsään ja palasin takaisin lähettämään. Eipä tarvitse enää tätä sitten jankata :) 2 muuta esinettä nousivat myös, vikan kanssa meni hetki mutta annettakoon se anteeksi.
Hakutreenit aloitettiin naapurin lasten avustuksella, Figon kanssa jatketaan nyt viime syksynä hyväksi havaittuja hajuhakuja. Ihmeen hyvin otus nämä hommat muisti ja lapset löytyivät, kiitos vielä maalimiehille :) Tiistaina sitten oltiin viimein oman pienyhmämme treeneissä, Figolle otettiin 3 maalimiestä ja kaikilla se otti hajun hyvin ja juoksi vimmattua vauhtia käskyn saatuaan suoraan piiloille :) Maalimiehiltä Figo ei syötävää kelpuuttanut vaikka tarjolla oli kissanruokaa, eli leikkimällä se pitää palkata. Onneksi Figo uskaltatuu hyvin leikkimään vieraidenkin kanssa,jos vaan leikkijä on alkuun tosi aktiivinen, Figo ei itse tule lelua takaisin tarjoamaan vaan siirtyy mielummin muihin hommiin, eli patukan kanssa pitää alkuun olla tosi aktiivinen. Mutta positiivisesti olen kyllä Figosta yllättynyt, nyt kun vaan saataisiin terveys kuntoon niin voisi sitten sitä agilityakin alkaa miettiä ;)

Kraniosakraaliterapiassa

Tiistaina 7.5 reissattiin Kuruun hankkimaan pojille hoitoa kraniosakraaliterapian muodossa. Ensin lauantaina oltiin ajeltu Keuruulle, ja sitten tiistaina Mänttään ja Piian kyydissä Kuruun. On tässä siis autossa istuttu kun kotiin tultiin eilen keskiviikkona :D Terapiareissulla oli mukana myös Mini-tervu ja Karppi-gronttu. 

Beolla on selkä taas oireillut, koko selkänahka kääntyy sivulle kun selkään koskee. Mitä kohtaa selässä yrittääkin koskea niin takajalat alkaa tehdä rapsutusliikettä ja Beo itsekin kirputtaa selkäänsä ja jopa jalkojaan, liikkuminen on kuitenkin ollut ihan normaalia ja koiralla hyvä vire leikkiä ja touhuta. Käsittelyssä selvisi että selkäranka on ihan tukossa, spondyloosia voimme siis tästä ilosta kiittää. Ongelma ei siis ole lihaksissa. Käsittelyssä Beon selkää saatiin auki, mutta sanottiin myös että lihakset voivat muutaman päivän olla vielä kipeänä. Beo suhtautui käsittelyyn lunkisti, se taisi malista olla ihan kivaakin. Nyt vielä selässä on selvästi tuntemuksia, mutta katsotaan josko se tuosta helpottaisi, nythän käsittelystä on kohta se 2 päivää. 

Pojat nuolee pissaa vaikka taustalla olisi vekkuli falabella..

Kraniosakraaliterapeutin shirenhevosia ja poni :)

Ja Figo, meidän vemppa. Figo on ollut tosi paljon parempi, ontumisen näkee kyllä itse kun osaa katsoa, mutta varmaan eivät vieraat sitä huomaisi. Seisominen on koko ajan ollut nyt normaalia, aikasemminhan Figo "varvasti" seistessä.Jonkun verran tämä huligaani on itsekseen saanut olla irtikin ja tilanne ei ole dramaattisesti tästä huonontunut. Lisäksi Figo voitti laminaattipelkonsa pari viikkoa sitten, palasi siis kaaos meidän olkkariin.. Käsittelyssä kävi ilmi että Figon isoin ongelma on lapojen välissä josta se sitten säteilee polviin, myös vasen polvi kuumotti jonkun verran! Eipä ole tullut mieleen tuo alue, fyssarillakin on keskitytty kipeään alaselkään, mutta osataan nyt hoitaa tuota toistakin. Lisäksi Figo oli aika vinossa, syynä se katkennut etujalka, kuonokin toisella laitettiin takaisin suoraan :) Figo ei olisi malttanut olla käsittelyssä yhtään, paras paikka olisi ollut istua/maata mamman päällä, äärimmäisen mukavaa siis kaikille osapuolille.. 

Reissusta jäi kyllä positiivinen mielikuva ja varmasti tulokset alkavat näkyä. Figo pitää viedä uusintakäsittelyyn 2-6 viikon sisään, eli jos tuossa kesäkuulla sitten uusitaan turnee, varmaan sitten Beokin pääsee mukaan. Nyt sitten seuraillaan tilannetta, hyvällä mielellä nyt kuitenkin itse olen, jos vaikka voisi unohtaa nyt tähystykset ja kantasolut.. Toivon mukaan Beollakin alkaa olo helpottaa, lauantaina olisi Beon paluu tokoareenoille luvassa jos vaan selkä on vielä mukana.

Polvivammaisten määrä on vakio

Figon ontuma rasituksessa jatkui, joten lääkärillehän se tie vei. Jalassa ei ole mitään tyypillisiä polvivamman oireita, polvi ei ole turvonnut eikä siinä ole nestettä,polvi ei myöskään anna "periksi" ja ne kuvathan olivat myös siistit. Ontuminen kuitenkin on nivelperäiseltä vaikuttavaa, koira vetreytyy jonkun aikaa liikuttuaan. Figolle laitettiin 12.4 rauhoituksessa kortisonipiikki suoraan polveen, itselle jo tuttu operaatio kun Jokelle tehtiin sama viime vuonna. Viikonlopun yli Figo sai popsia Norocarppia ja maanantaina 15.4 oli jo lupa aloittaa tavallinen remmilenkkeily. Niinhän siinä kävi että oireet katosivat, nyt on kyllä ihana katsoa neljällä jalalla liikkuvaa koiraa, kyllä se ravikin voi näyttää kauniilta! Kortisonin vaikutus kestää n. 3 viikkoa ja nyt tietenkin toivotaan että oireet eivät sitten palaa. Jos ja kun oireet palaavat, pitäisi päättää mitä tehdään. Lääkäri suositteli ehdottomasti tähystystä jotta selviäisi mikä siellä polvessa on vialla. Toinen vaihtoehto on lähteä suoraan kokeilemaan kantasoluhoitoa. Kantasoluhoidon huono puoli on se, että varsinainen syy jää silloin epäselväksi. Katsotaan nyt miten tässä käy, ei oikein muuta voi kun odotella peukut pystyssä ja yrittää estää Figo rikkomasta itseään yhtään enempää!

Pikareissu lääkärillä

Eilen käytiin lääkärin aulassa kääntymässä, Figo ei enään ontunut sitä oikeaa takajalkaa.. Polvesta ei muutenkaan löydy mitään tyypillistä oiretta (nestettä, nivelrikon tuntua jne), mutta ei kyllä löydy muualtakaan. Tiistaille varattiin varulta uusi aika ja nyt pitäisi Figoa liikuttaa rankemmin että saataisiin ne mahdolliset oireet esille ja kokeiltua että helpottaako kortsisonipiikki polveen niitä. Samalla pyysin viime kuussa otetut kuvat itselleni ja tässä sitä ei niin kaunista kuvasatoa.

Legless Fellow

Ei se etujalka niinkään, mutta tuo takajalka vaivaa taas yhä?). Levon jälkeen jalka oli jo parempi ja uskallettiin elää "normaalia" elämää. Tällä viikolla jalka alkoi taas lenkillä nousta ylös ilman näkyvää syytä ja kävellessä oli kuin puujalka. Fyssarilla käytiin ja vesimatolla sitä käytti kuitenkin aika normaalisti, mutta polvessa on aristuskohta. Ja minä kun surin että miten tuo etujalka saadaan tokenemaan, se ei näköjään ole mikään ongelma.. Lisäksi Figolla on ristiselkä ihan jumissa, toissa kerralla fyssarilla sitä käsiteltiin ja se jo vähän helpotti, mutta on siinä vieläkin jumia paljon. Selkä oireilee sillä että koira pelkää kulkea laminaatilla, heti selän käsittelyn jälkeen uskalsi taas tassutella vapaammin, mutta heti kun kivistää niin pelottaa. Fiksuinta tässä onkin se, kun Figo yrittää hypätä matolta matolle ja päätyy vielä isompiin ongelmiin. Jos se ymmärtäisi kävellä.. Kaikki yöt Figo on viettänyt Back on track-verkkotakki niskassaan ja yritän selkää käsitellä aina kun koira kohdalle sattuu. Lisäksi Figo on nyt viettänyt vähäliikuntaista särkylääke-elämää torstaista asti, katsotaan auttaako se. Jos ei ala auttaa niin uusi lekurireissuhan se on sitten edessä, ei ollakaan vielä tässä kuussa sinne päästy  :/

Kuva otettu ennenkuin se takajalka meni kipeäksi, eli helmikuussa

Ja sitten herra malinois, murhekryyni sekin. Pitkin talvea Beo on silloin tällöin vingahdellut mm. jos sitä on työntänyt päästää tai patukkaleikeissä. Helmikuun kilpparikontrollissa ell käänteli päätä ja ei huomannut muuta kuin kaulan jäykkyyden vasemmalle. Nyt kuitenkin tuli tilanne jossa huomasin selvästi missä tilanteessa kipua on, patukkaa hieman ylös nostaessa ja vetäessä koira vinkaisi, eli kaulaan koskee kun sitä "vääntää" ylöspäin suoraan. Todennäköisesti kyse on spondarimuutoksesta kaularangassa tai jopa nivelrikosta. En aio kuitenkaan koiraa kuvata enää, tietokaan ei enää voi lisätä tuskaa tässä asiassa. Pitää nyt vaan muistaa että leikitään patukalla alaviistoon, noudoissa ei onneksi ole mitään ongelmia ollut. Beo on nyt ilmoitettu näyttelyyn ensikuun alussa, eli eiköhän siltä kohta katkea koko selkäranka sitten, tässä alkaa itse jo hieman kyynistyä.

"Onko sinulle kukaan kertonut että koirallasi on todella pitkät luut?"

Figo alkoi yllättäen ontua torstaina 28.2, siinä vaiheessa oli osa-aikavapautta kulunut jo viikko. Ontuminen on oikeassa takajalassa ja mitään ihmeellistä ei näyttänyt tapahtuneen että olisi jalkaansa satuttanut. Viikonlopun yli asiaa katselimme, yksi vaihtoehtohan oli se että on selkä niin jumissa että heijastuu jalkaan. Maanantaina sitten mentiin fyssarille ja sillä kerralla hoidettiinkin sitten ainoastaan selkää. Lopputulos oli kuitenkin se että parempi käväistä lääkärille näyttämässä. 

5.3 käytiin sitten Martina Cittova-Konnun pakeilla ja pelkän tunnustelun avulla ei syytä ontumaan löytynyt, eli kuvattiin koko otus. Samalla päädyttiin ottamaan viralliset kuvat kun Figo täytti juuri edellisenä päivänä sen maagisen vuoden (Onnea Figo!!). Syytä ontumaan ei kuvista (onneksi) löytynyt, mutta paljon muuta selvisi. Lonkat hienot Aat, vasen kyynär ok, selkä ok. Sitten ne huonot uutiset:
oikea kyynär huono, muutoksia jo nyt näkyvissä ja arviolta muutaman vuoden päästä alkaa vaivata. Tämähän  on se katkenneen jalan kyynär, eli sinänsä ei ihme.
Figolla on iso virtsarakko joka ns. pelvic bladder, jos Figo olisi tyttö niin tämä tuottaisi todennäköisimmin ongelmia, nyt vaan toivotaan ettei niin käy.
Figon luut ovat todella pitkiä ja kapeita, eli murtumariski on huomattavasti suurempi kuin normaalilla koiralla. Luonnonoikku Figo ei siis ole omiaan agilityyn joka minulla niin oli tähtäimessä..

Figo vielä paketin kanssa, tammikuu -13

Sellainen reissu tällä kertaa siis. Takajalan ontuman takia loppui Figon koevapaus ja nyt levätään ja napsitaan kipunappeja vaihteeksi, onneksi niitä jo laatikosta löytyi.. Saa nähdä miten nämä luustoasiat sitten tulevaisuudessa vaikuttavat, lisäravinteet on varmaan aloitettava hetimiten. Alkaa jo aika takkuiselta tuntua tämä harrastaminen, oikeasti kuvittelin että tämä blogi kertoisi siitä miten iloisesti kirmaan koirien kanssa treenaillen, mutta tästä näyttääkin tulevan uusinta edelliselle sairaspäiväkirjalle.