Vuosi 2017 yhteenveto

Hiljaista on ollut päivittämisen saralla, koiran kanssa on sentään livenä jotain tehty :D 

Rallytokossa kisattiin avoimessa luokassa 4 kertaa, 3 kertaa olisi riittänyt ellei ohjaaja olisi mokannut isosti toisessa kokeessa ja ottanut hyllyä. Hylly tuli kun ihan radan lopussa oli hyppy ja hypyn jälkeen heti maali. Annoin koiralle agilityn hyppykäskyn ja sehän sinkosi itsensä suoraan maaliin. Fiksuna ajattelin että uusitaan hyppy, mutta koska olimme jo liikkuneet pois hypyn suoritusalueelta, tuli hypyn uusimisesta hylsy. Hyvä yritys siis! Tulokselliset kokeet olivat Lieksa 9.9 75 pistettä, Kuopio 7.10 87 pistettä ja Joensuu 6.12 95 pistettä ja RTK2. Yhä voin todeta että laji on tälle ohjaajalle liian vaikea! Kuopion kokeessakin menetettiin 10 pistettä, koska ohjaaja unohti pysähtyä, hups vaan... Nyt maaliskuussa on tarkoitus startata sitten voittajassa tämän lajin saralta, jännää :) Kisanomaisissa treeneissä käytiin 17.2 ja siellä koira huusi kuin hyeena, hieman siis vieongelmaa meillä vielä ajoittain on. Ogelmaa ei todellakaan helpottanut se, että treenit olivat omassa hallissa jossa myös aksaa tehdään. Vieraissa paikoissa kierrokset eivät niin korkeiksi nouse, vielä ainakaan, ja onhan meillä ollut kokeita joissa koira on ollut täysin hiljaa.

Tässä videoon Kuopion rallysta. 

Agilityssa saatiin kasaan 1-luokan LUVAt 5.8 ja 17.9, molemmat nollavoitoilla. Noppa saikin kehuja eräältä bortsun omistaja tuomarilta, ei kuulemmat tiennyt että tuollaisia belgejä vielä on. Noppa on kyllä nopea ja kuuliainen, mutta myös äärimmäisen äänekäs radalla. 2-luokassa ehdittiin viime vuonna kisata 3 strattia, tulokset hyl, 5 ja 10. Tänä vuonna pääsimme POKSin valmennusryhmään, jossa meitä kouluttaa Sari Vähäniitty. Ensimmäiset kisat aksan saralta ovat 24.2 ja omalla hallilla jossa vire tuppaa nousemaan äärimmäisyyksiin. 

Tokossa oltaisiin startttu helmikuun alkupuolella avoimessa luokassa, mutta Nopan tulehtuneet anaalirauhaset torppasivat sen homman. Hoidoksi tuli antibiootit 10 vrk ja 14 vrk kortisoni. Vaiva onneksi helpotti pian lääkkeiden aloituksen jälkeen, mutta nyt tietenkin arveluttaa että tuleeko se takaisin.

Luovuttamisen aika, hyvästit Figolle

Ketunpolun Fearless Fellow
FIGO
4.3.2012 - 29.5.2015

"Narnian maailmanloppu on vasta seikkailujen alku, ja todellinen seikkailu odottaa iankaikkisuudessa."

Toukokuun alussa Figo alkoi taas ontua leikattua jalkaa. Ei auttanut lepo eikä jatkuvasti syötetty särkylääke. Perässä oli fisteli suunnilleen koko ajan ja tämä näkyi tuhrimisena. Sunnuntaina 24.5 huomasin että Figo nuoli kovin innokkaasti oikeaan takajalan varpaanveälejä, ensimmäinen ajatus oli tietenkin että fistelia on levinnyt sinnekin. Ja ikävä kyllä epäilys oli oikea. Isoimman anturan vieressä oli valkoinen. pehmeähkö möykky ja varpaanvälit sen näköiset kuin olisi päällimmäinen iho poistettu. Pesulla ja Protopicilla yritin tätäkin hoitaa, mutta ei apua tullut. Ja se tassu oli todella kipeä vaikka Figo yrittikin urheellista esittää. Ressukka ontui siis molempia takajalkojaan. Kun olisi ollut kyse vain yhdestä vaivasta niin olisi tilanne ollut edes vähän valoisampi.

Vielä 24.5 käytiin viimeiset hakutreenit, ja ne olikin Figolle myös tämän vuoden ensimmäiset. Ja kyllä koira nautti! Kaksi ukkoa sai etsiä, eteni hienosti radalla ja muisti miten ilmaistaan :) Minun pieni työmyyräni. Mutta kyllä se järki nyt tässä sai puhua ja perjantaina 29.5 oli sitten tosi raska päivä. Päivän aikana Figo oli kotona saanut grillata makkaraa ja käydä uimassa. Eläinlääkärin luona vielä käytiin koko perheen kanssa kävelemässä. Eläinlääkäri vielä vahvisti että tassussa oli juuri sitä samaa pirulaista kuin perässäkin. Kun Figo oli rauhoitettu, otettiin siitä vielä verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen, toivottavasti siitä joskus olisi jollekin muulle hyötyä! Eläinlääkäri oli todella mukava ja sanoi että päätös oli aivan oikea. Nyt on Figolla vihdoin kivuton olla. Vaikka ikävä on kova, tiedän että näin on parempi. 

Beo on ihan ihmeissään, se ei ole koskaan ollut ainut koira, varmaan on siitä joskus haaveillut, mutta nyt ei taida ihan tyytyväinen ollakaan. Ensin selvästi etsi Figoa pari päivää, ja nyt ei sitten haluaisi olla hetkeäkään yksin ulkona, iltapissallekin pitää koira suunnilleen työntää ovesta ulos..

Kehen sattuu ja kuinka paljon siitä kysymys enää tässä kai on

Elämä kuin Apulannan lyriikkaa näiden koirien kanssa. Figon tilanne on melkein sama kuin lääkekuuria aloittaessa, nyt on aukon ympärillä yksi alue joka näyttää melkein parantuneen eli kai tätä voi edistykseksi sanoa. Enää ei ole tuhrimista, mutta jotain kellertävää sieltä vielä vuotaa.
Aamulla juttelin lääkärin kanssa ja vähissä ovat vaihtoehdot. Nyt päädytiin kokeilemaan Protopic voidetta 2*päivässä ja kortisoni jatkuu 1 tabletti päivässä, lisäksi vielä kerta päivään HyaloSilver suihketta. Jos tämä ei ala kahdessa viikossa tehota niin sitten ei tehoa. Se toinen vaihtoehto olisi Atopica joka on kovempaa myrkkyä kuin kortisoni ja pirun kallista näin isolla koiralla. Mutta onpahan nyt diagnoosi sitten tämä perianaalifistelia. Ei hyvä juttu, mutta onpahan vaivalla syy nyt. 

Ja sitten tuo toinen vemppa, Beo syö taas Norocarppia kun hyppääminen ei tahdo onnistua ja lisäksi nuolee reittään välillä kuin mielipuoli. Liikkuu muuten hyvin, menee ja kovaa. Toivon mukaan tämä olisi vain ohimenevä kipukausi, niitä kun on tässä jo useita nähty melkein neljän vuoden aikana. 

Eli katsellaan ja seurataan. Otetaan päivä kerrallaan, motto joka on aina ärsyttänyt minua, on nyt se meidän mantra. 

Terve koira, etuoikeus johon en ole oikeutettu?

Blogi on jäänyt päivittämättä kun omistaja ei vaan jaksa, menee kaikki ylimääräinen energia koiran kuntouttamiseen tai siihen että miettii mikä sillä on kipeenä ja mihin koskee ja ennen kaikkea miksi. Viimeiset vuodet koiran omistajana eivät ole kyllä olleet kovinkaan mielekkäitä. Mutta kerrataanpas tapahtunutta.

Heinäkuun 2014 lopulla Figo kävi tutkimuksissa Kouvolan Univetissä, lääkärinä oli Esa Kesti. Vasemmasta polvesta löytyi muutoksia jotka viittasivat ristisidevammaan, oikea polvi siisti ja selässä ei vikaa. Sovittiin seuraavalle viikolle leikkausaika ja koira tähystettiin vamman varmistamiseksi ja sitten polvi korjattiin TTA-tekniikalla. Ristiside oli osittain rispaantunut ja ei olisi itsekseen parantunut. Toipumisennuste oli hyvä. Kaksi ensimmäistä päivää koira oli kolmijalkainen ja sitten alkoi käyttää leikattua jalkaa. 2 viikkoa leikkauksesta oli tikkien poisto ja kaikki näytti loistavalta. Liian hyvään ei pidäkään tottua ja kotona Beo tunki itsensä ovesta sisään kun Figo oli menossa ulos ja jalkaanhan siinä sattui :( Muutaman päivän katselin tilannetta ja sitten paikalliselle lekurille tutkimaan asiaa, röntgenissä ei löytynyt vikaa eli lisää kipulääkettä josta juuri oli päästy eroon. Toipuminen tästä oli todella hidasta ja jalka ei kovin loistava ole vieläkään, helposti ottaa osumaa ulkona koiran ollessa vapaana ja liikkuminen  ei ole niin puhdasta kuin toivoisin sen olevan. Olikohan se lokakuuta kun käytiin Kouvolassa tarkastuksessa ja sielläkään ei vikaa jalasta löytynyt, tietenkään tällä reissulla ei tähystetty vaan otettiin tulehdusnäyte ja tunnustelua jne. Alkaa nuo rahallisetkin resurssit olla tiukilla kun vakuutuksen katto tuli täyteen jo kesken polvileikkauksen, uusi kausi alkaa vasta heinäkuun alussa..

Mutta polvi on nyt mitä on. Vielä loppuvuodesta vielä murehdin että tuleeko Figosta enää agilitykoiraa, no, ei tartte niin pieniä enää murehtia, uusi murhe olikin lähempänä kuin arvasinkaan. Tammikuussa Figo alkoi hinkata peräänsä mattoihin ja peräaukon ympärys alkoi punoittaa ja sieltä vuotikin jotain rusehtavaa. Lääkäriin mentiin ja anaalirauhaset olivat hieman tulehtuneet -> anaalityhjennys ja peräpukamarasvaa aukon ympärykseen. Tämä ei kuitenkaan ongelmaa poistanut, peräpää tuhriintui jatkuvasti, punoitus jatkui ja vuoto. Koira hinkkasi itseään ja ulkona halusi istua hangessa tai maata lumella. Uusi lääkärireissu ja lääkäri sanoi ettei ole moista nähnyt, ei kiva kuulla sitäkään. Nyt hoidetaan nimikkeellä perianaalifistelia, lääkityksenä antibiootit ja kortisonia 10 päivää, lisäksi peräaukon ympärystään suihkutetaan HyaloSilver suihketta (loistava aine). Ainoastaan takapuolen hinkkaaminen on nyt jäänyt pois. Jos auttaa niin auttaa ja jos ei niin sitten todennäköisesti autoimmuunisairaus. Tai ehkä jotain muuta. Fisteliaankaan tuo ei ihan suoraan viittaa kun ei ole niitä rakkuloita, mutta on tietenkin mahdollista että ne on siellä piilossa ne reiät. Kaikkihan tässä tuntuu olevan mahdollista paitsi se terve koira :( Nyt on lääkekuuri puolessa välissä ja tilanne aikalailla sama. Alla kuva tältä päivältä, tuo valkoinen on sitä suihketta joka on kuivunut karvoihin, kaikki muu jotain kamalaa. Koirarukka ei ole vielä 3 v ja sairastelu vaan jatkuu. Nyt vaan toivon että lääkkeet auttaa ja tästä päästään, ei tämä ole enää mitään koiran elämää!