Noppa

Noppa
Ketunpolun Kooky Dice

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Meidän uusi vauva

Tuntuupa oudolta kirjoitella samana päivänä Beon poismenosta ja uudesta tulokkaasta, mutta silloin se on kirjoitettava kun muistaa ja ehtii. Eli 18.7 liittyi laumaamme pieni tervupoika Noppa, virallisesti Ketunpolun Kooky Dice. Noppa onkin aikamoinen menijä, pelottomasti menee eri pinnoilla ja paikkaan kuin paikkaan muutenkin. Ensi alkuun oltiin Keuruulla ja siellä Noppa sai kaupunkisivistystä ja sitten Uuraisilla vielä mökillä metsittymässä ja sitten vasta Noppa pääsi oikeasti kotiin. Beon kanssa Nopalla meni mukavasti,. Beo katsoi toiseen suuntaan ja pentu toiseen :D Pikkuhiljaa Noppa uskalsi Beoa lähestyäkin. Kissojen kanssa Noppa onkin vähän reippaampi, Ossin kanssa leikki sujuu hyvin mutta pentu ei voi käsittää että Toulouse ei todellakaan halua lähteä tällaiseen pelleilyyn mukaan.. 


Noppa on nyt päässyt agilityputken makuun kun lapset ensin näyttivät miten siitä mennään läpi. Makkarajälkeä ollaan tehty ja nyt alkaa jo pikkukoiralla olla ajatus hommasta. Toivotaan että Noppa nyt pysyy ehjänä ja pysyy hyvin meidän perheen vauhdissa mukana :)


Beon jatkoajan päättyminen

Ikuisesti muistoissa 

JK2 HK1 BH TK2 AGI2
GIRAMIN BEOWULF


26.2.2006 - 28.7.2015

Ei tässä näin pitänyt käydä, eikä etenkään näin pian. Beon selkä oireili pitkin kevättä ja kesää. Toukokuussa aloitettiin Gabapentiinilääkitys jota Beo napsikin loppuun asti 3 krt päivässä. Lisäksi kesäkuussa aloitettiin viimeinen oljenkorsi eli akupunktiohoito. Neljännen akupunktiohoidon jälkeen oli nähtävissä pientä helpotusta, mutta pahiten oireileva kohta ei helpottunut eli vasen takajalka. Ilmeisesti vasemman takajalan ongelmat liittyivät samalla kohdalla olevaan luusiltaan, mahdollisesti silta painoi hermoa tms. Tämä sitten näkyi kevyenä ontumisena ja ajoittaisena jalan "syömisenä", eli kipua oli. 

Maanantai 27.7 oli ihan normaali päivä. Beo juoksenteli pihalla tavalliseen tapaan eikä mitään outoa tapahtunut. Kuitenkin illalla Beo tuijotteli minua tuimasti olohuoneen matolla eikä käynyt kunnolla maate. Iltapissalle ei halunnut lähteä mutta nousi lopulta ylös, ja takajalat eivät meinanneet kantaa.. Kipulääkettä naamaan ja unille, joskus näissä kun se yön lepo auttaa. Yöllä Beo vingahteli mutta pääasiassa oli kuitenkin levollinen. Aamulla sitten klo 7 Beo vaihtoi paikkaa ja kiljahteli mennessään, tiesin jo että mikään ei tässä enää auttaisi eli koiralle naamaan Tramadolia, Gabapentiinia ja varuiksi vielä Buranaa, mitä tässä enää säästelemään. Beo siirtyi makaamaan ruokapöydän viereen vakkaripaikalleen ja oli siellä sitten vaikean näköisenä, pihalle en edes yrittänyt sitä saada. Pelkkä vasemman takajalan hipaisu sai aikaan niin kamalan huudon että selkäpiitä karmi. Eläinlääkäri saatiin sovittua kotikäynnille iltapäiväksi ja siinä se aika sitten menikin Beon kanssa lattialla, ruokahalu Beolla onneksi säilyi ja menuuseen kuuluikin sitten kanafilettä ja paljon nakkeja. Häntääkin pieni jaksoi vielä heilutella. 

Niin se meidän Suuri Pieni koira nukkui pois ruokapöydän vieressä oman kodin rauhassa <3 Beo pääsi ikuiseen lepoon saman männyn alle jonne Jokenkin tuhkat on haudattu ja Figon tuhkat laitettiin Beon kanssa samaan hautaan, parhaita kavereita kun olivat. 

Vaikka meillä kaikilla on ihan kamala ikävä, on ihanaa tietää että Beoon ei enää satu. 


Lepää rauhassa rakas Beo!