Ikuisesti muistoissa
JK2 HK1 BH TK2 AGI2
GIRAMIN BEOWULF
26.2.2006 - 28.7.2015
Ei tässä näin pitänyt käydä, eikä etenkään näin pian. Beon selkä oireili pitkin kevättä ja kesää. Toukokuussa aloitettiin Gabapentiinilääkitys jota Beo napsikin loppuun asti 3 krt päivässä. Lisäksi kesäkuussa aloitettiin viimeinen oljenkorsi eli akupunktiohoito. Neljännen akupunktiohoidon jälkeen oli nähtävissä pientä helpotusta, mutta pahiten oireileva kohta ei helpottunut eli vasen takajalka. Ilmeisesti vasemman takajalan ongelmat liittyivät samalla kohdalla olevaan luusiltaan, mahdollisesti silta painoi hermoa tms. Tämä sitten näkyi kevyenä ontumisena ja ajoittaisena jalan "syömisenä", eli kipua oli.
Maanantai 27.7 oli ihan normaali päivä. Beo juoksenteli pihalla tavalliseen tapaan eikä mitään outoa tapahtunut. Kuitenkin illalla Beo tuijotteli minua tuimasti olohuoneen matolla eikä käynyt kunnolla maate. Iltapissalle ei halunnut lähteä mutta nousi lopulta ylös, ja takajalat eivät meinanneet kantaa.. Kipulääkettä naamaan ja unille, joskus näissä kun se yön lepo auttaa. Yöllä Beo vingahteli mutta pääasiassa oli kuitenkin levollinen. Aamulla sitten klo 7 Beo vaihtoi paikkaa ja kiljahteli mennessään, tiesin jo että mikään ei tässä enää auttaisi eli koiralle naamaan Tramadolia, Gabapentiinia ja varuiksi vielä Buranaa, mitä tässä enää säästelemään. Beo siirtyi makaamaan ruokapöydän viereen vakkaripaikalleen ja oli siellä sitten vaikean näköisenä, pihalle en edes yrittänyt sitä saada. Pelkkä vasemman takajalan hipaisu sai aikaan niin kamalan huudon että selkäpiitä karmi. Eläinlääkäri saatiin sovittua kotikäynnille iltapäiväksi ja siinä se aika sitten menikin Beon kanssa lattialla, ruokahalu Beolla onneksi säilyi ja menuuseen kuuluikin sitten kanafilettä ja paljon nakkeja. Häntääkin pieni jaksoi vielä heilutella.
Niin se meidän Suuri Pieni koira nukkui pois ruokapöydän vieressä oman kodin rauhassa <3 Beo pääsi ikuiseen lepoon saman männyn alle jonne Jokenkin tuhkat on haudattu ja Figon tuhkat laitettiin Beon kanssa samaan hautaan, parhaita kavereita kun olivat.
Vaikka meillä kaikilla on ihan kamala ikävä, on ihanaa tietää että Beoon ei enää satu.
Lepää rauhassa rakas Beo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti