Ei suutarin lapsilla kenkiä, eikä harrastajan koiralla jalkaa

Sunnuntaina 18.11 Figo hyppäsi alas terassilta kohtalokkain seurauksin. Figo kaatui terassin lähellä olevaan ojaan ja oikea etujalka meni poikki, tyypillistä tuuria. Jalka meni puoli kolmen aikaan ja päivystävälle päästiin vasta kahdeksan jälkeen illalla, onneksi meidän talous on varustettu koirien särkylääkkeillä.. Päivystävä laittoi lastan jalkaan ja sillä piti selvitä maanantaihin. Nukuin olohuoneen lattialla Figon kanssa, makuulle Figo suostui menemään vain puoliksi päälleni ja niin se yö vietettiin. Ressukka itki pitkin yötä ja aamuyöstä oli sitten laskenut alleenkin :( Voi vain kuvitella millaiset kivut sillä on ollut! 

Maanantai aamuna viimein pääsin puhelimella läpi ortopedi Jari Ahon klinikalle ja saimme lähteä heti sinne ajamaan. Lääkärissä koiralle rauhoitteet ja kuviin, 2 luuta poikki jalasta. 

Lääkärillä oli kiirettä, mutta sanoi että yrittää ehtiä leikkamaan Figon jossain välissä. Neljän aikaan sitten meninkin jo leikattua koiraa hakemaan. Jalan sisään ei onneksi tarvinnut metallia laittaa, vaan tuet tulivat ulkopuolelle.

Aikataulu on alustavasti seuraava: 14 päivää tikit pois haavasta, 5 viikkoa kontrollikuvaus ja 10 viikkoa raudat pois. Eli tammikuun loppuun olisi Figo rautajalka. Lääkityksenä on nyt antibiootti aamuin illoin rautojen poistoon asti, Norocarp 50 mg aamuin illoin viikon ja sitten kerran päivässä viikon verran ja lisäksi Tramal tarvittaessa, eli olen huumannut koiran Tramalilla nyt aamulla ja illalla, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Ongelmallisinta tuntuu tässä vaiheessa vielä olevan siteiden vaihto ja haavojen putsaus joka pitää tehdä päivittäin. Ensimmäinen yritys tiistaina päättyi tappioon, joten ensimmäinen putsaus tehtiin keskiviikkona lääkärissä. Samalla reissulla ostimme myös kuonokopan jotta homma saadaan onnistumaan, ja on se nyt onnistunutkin vaikka koiraan selvästi sattuu, mutta minkäs teet. 

Figo kyllä toipuu huimaa vauhtia, tänään jo nosti jalkaa pissatessa ja hieman jo kävelee rikkinäisellä jalalla, tiedä sitten onko tuo hyväksi vai ei. Pentu ei muutenkaan tunnu aina muistavan että on kipeä, yrittää leikkiä Beon kanssa ja pomppii ihmisiä vasten, olisi portaatkin tahtonut itse kiivetä, tästä ei tule liian helppo toipilasaika.

Sisällä LontusPontus on onneksi tosi rauhassa, pienellä aidalla Figolle on tehty oma tila ettei Eeli päivisin pääse raudoissa roikkumaan (se vasta olisikin pienen pojan mieleen se..).

Itse näin Figon loikan ja loukkaantumisen ja se kuva ei vaan lakkaa pyörimästä mielessä, ihan kamalaa :( 
Alkaa vähän jo tuntua siltä että koiraharrastus on liian vaikeaa, koirat ei vaan pysy ehjinä, mikä ihme siinä voi olla. Beo on onneksi nyt oireeton ja hyvinkin motivoitunut, joten viihdytetään herra malinoissia tokoilemalla ahkeraan. Kohta pitää varmaan alkaa miettiä Figolle jotain ihme temppujen opettamisia ettei sen kuuppa vallan poksahda..