My name is Beo, Beo EJ19567/06.

Ei lupaa jalostaa tällä agentilla ;)

Beo on siis nykyään ei jalostukseen kelpaava otus, ei ole helppoa koirapojan elämä :) EJ-rekkariin siirto tapahtui jo tammikuussa ja se oli ihmeen kivutonta. Eläinlääkärin piti täytellä kahteen lappuun koiran arvot ja omistajan piti täytellä muut kohdat, sitten laput ja vanhat paperit postiin ja muutaman päivän päästä olikin jo uudet paperit kotona. Vähän vaan harmittaa että vanhat paperit jäi liittoon, niihin on kuitenkin merkattu Beon lonkat ja luonnetesti, muistoarvoahan niillä olisi ollut. Rekkanumerohan ei muuttunut kuin etuliitteen osalta. Lisäksi Beolla on nyt ell-todistus siitä että koira on fyysisesti kykeneväinen kisaamaan, ohjaajalla taitaa olla niitä henkisiä ongelmia sitten. 

Kovasti ollaan nyt tokotettu. Ruutu alkaa mennä tosi hyvin, ensimmäistä kertaa jo kokeilin maahanmenoa siellä ja kutsua seuraamaan ja nappiin meni! Alusta vielä on ruudussa, sitä varmaan pitäisi alkaa häivytellä, tosin hyvin se koira sinne juoksee vaikka alusta ei kaukaa näy. Beolla on nyt ihan erilainen into rynnätä ruutuun kuin näyttöruudun aikaan, selvästi tämä tapa on malin logiikalle parempi.
Kaukoja ollaan yritetty myös kursia kasaan, ensin ongelma oli se että koira ei nouse. Tämä ongelma saatiin hoidettua lelupalkalla takana. Nyt sitten nousee, mutta on alkanut liikkua eteenpäin maahan-seisossa. Hyvähän se että on intoa, sehän on vähän ollut ongelmana meidän tokoilussa että miten pitää Beo hereillä.. 
Tunnaria on tehty muutama kerta ihan oikealla tavalla ja onnistumiset vaihtelevia, viimeksi nousi väärä, mutta kun menin viereen katsomaan niin nousi oikea. Liekö vaan koiralla kiire noutaa vai mikä..
Muuten ollaan yritetty treenata kaikkea kivaa, nopeita sivulletuloja, seuraamista (Beon lemppari!!), suoraa eteenistumista ja luoksetulon pysäytyksiä. Pysäytysten kanssa pitää vaan olla varovainen kun Beo on sitä ennakoivaa sorttia, 1 pysäytys ja 2 läpijuoksua lienee se oikea kaava. Noutoja on tehty kanssa, esteellä ja ilman, ja kyllä koira tykkää ja luovutuskin on saatu lähemmäksi ja suoremmaksi.
Nyt pitäisi vain päättää että onko malinois valmis kisaamaan 14.4 vai ei. Nyt kun itselläkin on kisataukoa melkein 2 v takana niin kynnys ilmoittautua on yllättävän suuri! 
Tosin hauskanpidon vuoksi olen suunnitellut Beolle näyttelyä toukokuun alkuun :D

"Onko sinulle kukaan kertonut että koirallasi on todella pitkät luut?"

Figo alkoi yllättäen ontua torstaina 28.2, siinä vaiheessa oli osa-aikavapautta kulunut jo viikko. Ontuminen on oikeassa takajalassa ja mitään ihmeellistä ei näyttänyt tapahtuneen että olisi jalkaansa satuttanut. Viikonlopun yli asiaa katselimme, yksi vaihtoehtohan oli se että on selkä niin jumissa että heijastuu jalkaan. Maanantaina sitten mentiin fyssarille ja sillä kerralla hoidettiinkin sitten ainoastaan selkää. Lopputulos oli kuitenkin se että parempi käväistä lääkärille näyttämässä. 

5.3 käytiin sitten Martina Cittova-Konnun pakeilla ja pelkän tunnustelun avulla ei syytä ontumaan löytynyt, eli kuvattiin koko otus. Samalla päädyttiin ottamaan viralliset kuvat kun Figo täytti juuri edellisenä päivänä sen maagisen vuoden (Onnea Figo!!). Syytä ontumaan ei kuvista (onneksi) löytynyt, mutta paljon muuta selvisi. Lonkat hienot Aat, vasen kyynär ok, selkä ok. Sitten ne huonot uutiset:
oikea kyynär huono, muutoksia jo nyt näkyvissä ja arviolta muutaman vuoden päästä alkaa vaivata. Tämähän  on se katkenneen jalan kyynär, eli sinänsä ei ihme.
Figolla on iso virtsarakko joka ns. pelvic bladder, jos Figo olisi tyttö niin tämä tuottaisi todennäköisimmin ongelmia, nyt vaan toivotaan ettei niin käy.
Figon luut ovat todella pitkiä ja kapeita, eli murtumariski on huomattavasti suurempi kuin normaalilla koiralla. Luonnonoikku Figo ei siis ole omiaan agilityyn joka minulla niin oli tähtäimessä..

Figo vielä paketin kanssa, tammikuu -13

Sellainen reissu tällä kertaa siis. Takajalan ontuman takia loppui Figon koevapaus ja nyt levätään ja napsitaan kipunappeja vaihteeksi, onneksi niitä jo laatikosta löytyi.. Saa nähdä miten nämä luustoasiat sitten tulevaisuudessa vaikuttavat, lisäravinteet on varmaan aloitettava hetimiten. Alkaa jo aika takkuiselta tuntua tämä harrastaminen, oikeasti kuvittelin että tämä blogi kertoisi siitä miten iloisesti kirmaan koirien kanssa treenaillen, mutta tästä näyttääkin tulevan uusinta edelliselle sairaspäiväkirjalle.

Lisää lääkettä Beolle

Kilpparikontrollissa käytiin 26.2. Paino ei ollut laskenut viime kerrasta lainkaan vaikka on liikuttu enemmän, syöty vähemmän (Figo on syönyt enemmän eli Beo on saanut vähemmän) ja lääkitystäkin silloin nostettiin. Paino 27.12 oli 36,1 kg takki päällä ja nyt 35,9 kg ilman takkia, tosin panta oli aika kookas. Arvot seuraavanlaiset tässä lotossa:

S-T4/ TSH (Koira): 27,8

S-T4 (Koira, Kissa, Hevonen): 16,1 nmol/l (17 - 53)

S-TSH (Koira): 0,58 ng/ml

Viimeksi S-T4 oli 17,9 eli alaspäin on tulta parissa kuukaudessa. Nyt sitten lisää tyroksiinia Beoon, eli aamulla 1,5 tabua ja illalla 1,25 tablettia. Viime lääkenoston jälkeen annettiin 1,25 aamulla ja illalla. Jännästi nuo arvot kyllä heittelee, jotenkin olin ajatellut että koiralle vaan aletaan antaa lääkettä ja vajaatoiminta korjaantuu sillä, ei tullut mieleenkään että tämä on tällaista säätämistä!

Ja seuraava kontrolli sitten 1,5 kk:n päästä.

 

Meidän Figo aloitti terapian

Figo ja viimeiseksi jäänyt side

Vihdoin ilman sidettä

Näin alkuun fysioterapian, katsotaan sitten missä vaiheessa sinne kallonkutistajalle. Vesiterapiaan halusin Figon heti saada ja onneksi sellainen löytyy eläinfysioterapeutti Heli Kapanen-Lappalaiselta Onttolasta, eli ihan melkein meidän nurkilta. Eka fysio kerta oli viime viikolla eli 20.2. Figo pääsi heti tutustumaan vesijuoksumattoon, eihän se koira itse sinne halunnut mennä, mutta sitten kun sinne nostettiin niin hyvin tyytyi osaansa. Namit eivät maistuneet herralle vielä alkuvaiheessa, mutta ensimmäisen kävelypätkän jälkeen alkoi jo kanat kelvata vaikka pitikin mokomassa laatikossa olla. Figo sai urheilla matolla n. 15 min, kolmessa pätkässä ja hyvin tuntui poika homman hoksanneen. Tämän lisäksi Figo sai laser-hoitoa alaselkäänsä, se kun luonnollisesti on jumissa kun etupää ei ole ihan mukana.

Toinen terapia oli 25.2, tällä kertaa ensin Figo sai alaselkäkäsittelyä ja sitten matolle talsimaan. Matolla oltiin taas yhteensä se vartti, mutta koira alkoi väsyä jo jotenkin aikaisemmin. On se kyllä kumma miten suuri ero koiran liikkumisella on tuon maton jälkeen, ekan kerran jälkeen vaikutus näkyi seuraavanakin päivänä vielä ja nyt jo tuntuu että Figon jalka pysyy jo paremmin mukana vaikka koira ravaa, aikaisemmin ravissa meni hyppy-vaihtoaskel-hyppy jne. Figo on nyt saanut olla irtikin lenkillä, ei koko ajan, vaan pätkissä, ja kyllä se oikeesti väsyy tuon jalan käyttämiseen sielläkin, loppulenkit on ihan suosiolla narun jatkona. Vähän ollaan jo tottista tehty, Figo on mm. hoksannu kosketusalustan tosi hyvin ja siinä ei mennyt kun pari toistoa! Jospa siitä tulee aivollinen vielä :)

Pitkänokka vesijuoksumatolla 25.2, kuva Heli Kapanen-Lappalainen

Beo 7-vee, elämä yhtä kertausta

Eilen oli Beo-sedän synttäripäivä! Ei uskoisi että tuo otus on jo 7, itse en huomaa siinä mitään vanhenemisen merkkejä. Muutama viikko tosin kysyttiin että minkä ikäinen on kun näyttää pappa-koiralta.. Iästä viis, me treenataan yhä tokoa, ja tehdään asioita uudelleen ja eri tavalla, ja sitten taas erilailla. Alkaa olla jo olo kuin teletapilla joka huutaa uudestaan.. Ikuisuusongelma ruutu on nyt saanut uuden opetusmenetelmän, kosketusalusta ruutuun ja peukut pystyyn. Kosketusalustaa opeteltiin keväällä 2011 hyvällä menestyksellä agin alastulokontakteja varten, tosin kosketuksena silloin oli nenällä tökkäisy, nyt kelpaa tassukin (alan pehmetä kun Beo vanhenee..). Ruutuun lähetyksessä on käskynä Ruutu-ota, ota oli se käsky jolla osaa mennä alustan luo. Tämä tuntuu toimivan! Tosin en vielä sano että koira ruudun osaa, onhan tässä sitten häivyttämistäkin luvassa ja muuta kivaa.. Kiitos ideoista kuuluu Giramin-netti-aivoriihelle, onneksi apu on lähellä :)

Tunnari on mennyt ison askeleen eteenpäin :) Hyvä Beo! Kasasta oli apua meille, voin siis suositella sitä menetelmää. Tänään tein tunnarin kokeeksi niinkuin se oikeesti tehtäis, eli koira istumaan, otin ämpärillisen kapuloita, pinsetit ja menin kapuloita asentamaan vierekkäin. Oman hautasin vielä hieman lumeen, muut jäivät näkyviin, kapulat vierekkäin. Ulkona oli jo pimeää ja ajattelinkin että se varmasti auttaa Beoa haistelussa. Lisäapuna toimi Eeli joka ehti varastaa kaksi väärää kapulaa ennen kuin ehdin koiran luo takaisin, eli säätöä oli koko rahalla. Joka tapauksessa Beo etsi ja löysi oikean ja toi sen! Tosin ressukka epäröi koska en kehunut kun nosti oikean, tästähän nyt pitäisi päästä eroon, eli opetellaan että hiljaisuus on kehu ja muuta hienoa. 

Paljon on vielä töitä ihan pilkunviilausosastollakin, välillä perusasennot on himpun verran vinoja ja noudon luovutukset on hieman kaukana. Sivulta maahanmenossa meinaa heittää samantien lonkka-asentoon ja otapas siinä sitten kaukoja.. Kaukoissa on vielä tekemistä että koira on hereillä ja nousee kun käsketään. Näissä piti uudelleen opetella maahan-istu, Pirjo vaan punkesi seisomaan kun se on sen mielestä kivaa. Nyt mennään niin että seiso käsky tulee oikealla kädellä ja taakse (istumaan) vasemmalla, luulis ettei voi koira mennä sekaisin, eikö.. Huhtikuussa olisi tokokoe lähellä, sitä voisi nyt pitää tavoitteena ja katsotaan miten käy.

Rauta-ajan loppu

31.1 klinikalla odottelemassa

Vihdoin 31.1 pääsi Figo raudoistaan. Aamulla mentiin lääkärille ja röntgenin jälkeen saatiin lupa rautojen poistoon. Poisto menikin nopsaan ja jo ennen puolta päivää oli koira valmis, minä kun haaveilin hetken rauhallisuudesta.. Rautojen poiston jälkeen vielä jatkui antibioottikuuri ja sidettä myös piti pitää ja vaihdella parin päivän välein. Kontrollikuvia jalasta ei enää tarvitse ottaa ellei tule mitään oireita. 3 viikkoa remmieloa poiston jälkeen oli aika 
julma tuomio, Figon narussa kävelytys ei ole kovin nautinnollista. Tosin en tiedä uskaltaako sitä enää ikinä edes vapaaksi pästää, niin hauraalta se vaikuttaa ja aivottomalta. Nytkin se pitäisi pitää leikkimättömänä ja hyppimättömänä, tänäänkin mokoma pöllö pomppasi takakonttiin salamana kun vain sain luukun auki.. Silmiä selkään ja muita hyviä ominaisuuksia tässä kaivataan.

10.2 loppui antibiootit ja samaten side otettiin jalasta pois. Figo oli selvästi jo rautojen poiston jälkeen vähemmän kiinnostunut nuolemaan jalkaansa ja iloinen yllätys olikin kun koira ei jalkaansa nyt koko ajan nuolekaan. Ensimmäinen kuntoutuskin on jo varattu, 20.2 mennään vesijuoksumatolle opettelemaan kadonneen jalan käyttöä. Jännä nähdä miten samanlaista tämä kuntoutus tulee olemaan kuin Joken kanssa, olisi jo välillä kiva vaan harrastaa koirien kanssa eikä vain huoltaa niiden rikkoutuneita osia. Remmieloa vielä 1,5 viikkoa edessä, olisi pitänyt aloittaa 12 viikkoa sitten jonkunlainen puruluulaskuri, niitä on meinaan mennyt kymmeniä! Muuten Figon ruokahalu onkin kadonnut, kyllä se herkkuja syö, mutta suurin osa ruuasta jää kuppiin. Samaten monet herkutkin epäilyttävät kun Lontus-rukka pelkää että niihin on piilotettu lääkkeitä, kuurin viimeiset napit pitkin jo tunkea suoraan kurkkuun kun eivät herkuissa alas menneet. 

Figo ei sitten tule ikinä sohvalle. No ei tullut nelijalkaisena, tämä  kuva otettu vielä rautojen kanssa.

Nyt sitten odotellaan vielä melkein kuun loppuun että Figo saa aloittaa normaalin elämän, olisi kiva pitää sitä pihallakin irti että pääsisi toteuttamaan itseään lumessakin. Luntahan ei silloin vielä ollut kun jalka meni, hukkaan menee nuoren koiran talven odotellessa. 

Yllättävän hyvin Figo jalallaan kävelee jos vauhti on hiljainen, kovassa vauhdissa jalka unohtuu ylös ja vaihto-askel-hyppy meno alkaa. 

5 yötä raudattomuuteen

Niin se aika rientää kun on mukavaa, tai sitten ei niin mukavaa. Huomenna tulee jo 10 viikkoa siitä kun Figo teki kohtalokkaan hypyn terassilta ja katkoi jalkansa. Rautojen poistoon sain varattua ajan 31.1, eli helmikuu päästään aloittamaan ilman rautaa. Vielä on vain arvausten varassa että mitä sitten tehdään kun rauta on poissa, tuskin koira heti on valmis normaalielämään ja lumihankijuoksuihin, jäähän luuhun vielä läpireiätkin ja lihakset jalassa ovat ties missä kunnossa. Kiinnostavaa aikaa siitäkin varmasti tulee!

Figo on viettänyt yllättävän stressitöntä aikaa rautojen kanssa. Nyt muutaman viikon ajan hyvältä ovat maistuneet siteet jalassa ja kauluri on pitänyt muistaa laittaa yöksi päähän, välillä jo mentiin ilman sitä mukavasti. Kauluri päässään Figo muistaa törmätä jokaiseen seinään ja heittäytyä makaamaan makuuhuoneiden edessä olevia portteja pitkin, ne äänet yössä ovat ihania..