Noppa

Noppa
Ketunpolun Kooky Dice

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Legless Fellow

Ei se etujalka niinkään, mutta tuo takajalka vaivaa taas yhä?). Levon jälkeen jalka oli jo parempi ja uskallettiin elää "normaalia" elämää. Tällä viikolla jalka alkoi taas lenkillä nousta ylös ilman näkyvää syytä ja kävellessä oli kuin puujalka. Fyssarilla käytiin ja vesimatolla sitä käytti kuitenkin aika normaalisti, mutta polvessa on aristuskohta. Ja minä kun surin että miten tuo etujalka saadaan tokenemaan, se ei näköjään ole mikään ongelma.. Lisäksi Figolla on ristiselkä ihan jumissa, toissa kerralla fyssarilla sitä käsiteltiin ja se jo vähän helpotti, mutta on siinä vieläkin jumia paljon. Selkä oireilee sillä että koira pelkää kulkea laminaatilla, heti selän käsittelyn jälkeen uskalsi taas tassutella vapaammin, mutta heti kun kivistää niin pelottaa. Fiksuinta tässä onkin se, kun Figo yrittää hypätä matolta matolle ja päätyy vielä isompiin ongelmiin. Jos se ymmärtäisi kävellä.. Kaikki yöt Figo on viettänyt Back on track-verkkotakki niskassaan ja yritän selkää käsitellä aina kun koira kohdalle sattuu. Lisäksi Figo on nyt viettänyt vähäliikuntaista särkylääke-elämää torstaista asti, katsotaan auttaako se. Jos ei ala auttaa niin uusi lekurireissuhan se on sitten edessä, ei ollakaan vielä tässä kuussa sinne päästy  :/


Kuva otettu ennenkuin se takajalka meni kipeäksi, eli helmikuussa
Ja sitten herra malinois, murhekryyni sekin. Pitkin talvea Beo on silloin tällöin vingahdellut mm. jos sitä on työntänyt päästää tai patukkaleikeissä. Helmikuun kilpparikontrollissa ell käänteli päätä ja ei huomannut muuta kuin kaulan jäykkyyden vasemmalle. Nyt kuitenkin tuli tilanne jossa huomasin selvästi missä tilanteessa kipua on, patukkaa hieman ylös nostaessa ja vetäessä koira vinkaisi, eli kaulaan koskee kun sitä "vääntää" ylöspäin suoraan. Todennäköisesti kyse on spondarimuutoksesta kaularangassa tai jopa nivelrikosta. En aio kuitenkaan koiraa kuvata enää, tietokaan ei enää voi lisätä tuskaa tässä asiassa. Pitää nyt vaan muistaa että leikitään patukalla alaviistoon, noudoissa ei onneksi ole mitään ongelmia ollut. Beo on nyt ilmoitettu näyttelyyn ensikuun alussa, eli eiköhän siltä kohta katkea koko selkäranka sitten, tässä alkaa itse jo hieman kyynistyä.

2 kommenttia:

  1. Kun elämä potkii, niin se tosiaankin potkii... Kokemuksesta tiedän, että joskus positiivisuus vaan yksinkertaisesti on perseestä, mutta suosittelen silti yrittämään. Mun lempilause kaikkein tökkivimmällä hetkellä onkin; "Aina voi mennä vieläkin huonommin". Piilopessimismiä.. ;)

    Mutta siis ihan vakavissa mielin, isosti tsemppiä ja toivottavasti poikien oireilut saisi kuriin ja elämän normaaleille urille ilman jatkuvaa sairastamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä alkaa olla jo niin tragikoominen olo että ei tiedä miten pitäisi suhtautua. Tänään juttelin Figon lääkärin ja lopputuloksena on varattu aika keskiviikolle. Jos vika on polvessa niin selviäisi vain hienommissa kuvissa, eli pitäisi ajella Kouvolaan ja maksaa niin paljon että vakuutus paukkuisi. Nyt kokeillaan kortisonipiikkiä, jos se suoraan polveen annettuna auttaa = vika on polvessa. Jos se ei auta niin en tiedä mistä vikaa haetaan. Ja jos se vika on polvessa niin keskustelussa vilahti jo kantasoluhoitokin :O

      Mutta kiitos Minna myötäelämisestä :) Toivottavasti kohta olisi kirjoitettavana jotain positiivistakin.

      Poista