Vuosi 2017 yhteenveto

Hiljaista on ollut päivittämisen saralla, koiran kanssa on sentään livenä jotain tehty :D 

Rallytokossa kisattiin avoimessa luokassa 4 kertaa, 3 kertaa olisi riittänyt ellei ohjaaja olisi mokannut isosti toisessa kokeessa ja ottanut hyllyä. Hylly tuli kun ihan radan lopussa oli hyppy ja hypyn jälkeen heti maali. Annoin koiralle agilityn hyppykäskyn ja sehän sinkosi itsensä suoraan maaliin. Fiksuna ajattelin että uusitaan hyppy, mutta koska olimme jo liikkuneet pois hypyn suoritusalueelta, tuli hypyn uusimisesta hylsy. Hyvä yritys siis! Tulokselliset kokeet olivat Lieksa 9.9 75 pistettä, Kuopio 7.10 87 pistettä ja Joensuu 6.12 95 pistettä ja RTK2. Yhä voin todeta että laji on tälle ohjaajalle liian vaikea! Kuopion kokeessakin menetettiin 10 pistettä, koska ohjaaja unohti pysähtyä, hups vaan... Nyt maaliskuussa on tarkoitus startata sitten voittajassa tämän lajin saralta, jännää :) Kisanomaisissa treeneissä käytiin 17.2 ja siellä koira huusi kuin hyeena, hieman siis vieongelmaa meillä vielä ajoittain on. Ogelmaa ei todellakaan helpottanut se, että treenit olivat omassa hallissa jossa myös aksaa tehdään. Vieraissa paikoissa kierrokset eivät niin korkeiksi nouse, vielä ainakaan, ja onhan meillä ollut kokeita joissa koira on ollut täysin hiljaa.

Tässä videoon Kuopion rallysta. 

Agilityssa saatiin kasaan 1-luokan LUVAt 5.8 ja 17.9, molemmat nollavoitoilla. Noppa saikin kehuja eräältä bortsun omistaja tuomarilta, ei kuulemmat tiennyt että tuollaisia belgejä vielä on. Noppa on kyllä nopea ja kuuliainen, mutta myös äärimmäisen äänekäs radalla. 2-luokassa ehdittiin viime vuonna kisata 3 strattia, tulokset hyl, 5 ja 10. Tänä vuonna pääsimme POKSin valmennusryhmään, jossa meitä kouluttaa Sari Vähäniitty. Ensimmäiset kisat aksan saralta ovat 24.2 ja omalla hallilla jossa vire tuppaa nousemaan äärimmäisyyksiin. 

Tokossa oltaisiin startttu helmikuun alkupuolella avoimessa luokassa, mutta Nopan tulehtuneet anaalirauhaset torppasivat sen homman. Hoidoksi tuli antibiootit 10 vrk ja 14 vrk kortisoni. Vaiva onneksi helpotti pian lääkkeiden aloituksen jälkeen, mutta nyt tietenkin arveluttaa että tuleeko se takaisin.

Luva, RTK1, toko Alo1 ja BH

Siinäpä meidän kahden kuukauden saalis :)

Agility aloitettiin kotikisoissa 27.5 eli päivää ennen Nopan 2 v synttäreitä. Heti ensimmäisellä radalla saatiin hieno 0 aikaiseksi ja sijoitus 2. ja se oli se ensimmäinen LUVA sitten. Koira ei ollut niin vauhdikas kuin yleensä koska ressukka säikähti kuulutuksia ennen omaa ratavuoroaan ja oli radalla vähän varuillaan. Ohjaajalle tämä oli helpotus kun koira mennytkään kuin ohjus pitkin kenttää. Seuraavat radat olivatkin sitten hyllyjä, mutta kontaktit menivät kautta rantain hienosti, nythän meillä on alastulolla se pysähtyminen vaikka ohjaaja haaveili juoksukontakteista ja tuli lopulta järkiinsä. 

Seuraavat kisat olivat JOA:n hallissa Liperissä 10.6, tulokset hyl, 5 ja 5. Ensimmäisellä radalla Noppa meni keinun tavallista reippaammin ja sen jälkeen ei enää meinannut uskaltaa puomille mennä, siinä meni tovi kun houkuttelin yli mutta lopulta siitä selvittiin eikä kontakteilla ollut ongelmaa sen jälkeen. Seuraavalla radalla putosi rima ja sijoitus oli 2 ja sitten hyppyradalla mentiin renkaasta ohi ja sijoitus 3. 

Rallytokoa tehtiin toukokuussa JOA:lla tuloksella 93, yhden liikkeen uusin ja sitten Lieksassa 17.6 tuloksella 87 pistettä ja Rtk1. Siinä inhottava laji että ohjaajasta nuo pisteen menetykset johtuvat.. Kuvat Joan kokeesta.

Ensimmäiset tokokokeet koittivat sitten 19.6 Kerimäellä, tuomarina Salme Mujunen ja kenttänä nurmi jossa ei ole hirveesti treenattukaan. Koiralla ei tahtonut vire pysyä ihan kohdillaan, noutokapulan pudotti ja sivuille siirtymisissä haukahduksia, sellaista pientä. Hypyn kiersi, oli keskittyminen pienellä jo niin herpaantunut että katseli ihan muualle ja ohi mentiin niin että heilahti. Onhan tässä vielä hieman treenattavaa, mutta ykkönen on ykkönen.

Paikallaolo 10

Seuraaminen 9

Liikkeestä maahanmeno 10

Luoksetulo 9

Noutokapulan pito 7

Kauko-ohjaus 9

Hyppy 0

Kokonaisvaikutus 8

Pisteet 162. ALO1 ja sijoitus 2.

BH-koe käytiin 23.7 Linnunlahden kentällä Joensuussa. Tottiksessa alkoi koira vähän hyytyä seuraamisissa ja vapaana seuraamisen ekalla suoralla jäi jo tekemään jääviä taakseni, piti ihan lisäkäsky antaa! Henkilöryhmässä vähän säpsähti, olisi ehkä voitu tätäkin treenata enemmän. Luoksetulossa vinosti eteen mutta sivulle siirtymässä ei haukahtanut! Mahtavaa :) Paikallaolo meni tosi hienosti, huolimatta siitä että kenraalitreeneissä samalla kentällä pomppi jatkuvasti ylös.. Kaupungilla ei ongelmaa ja läpihän se sitten meni.  

On tämä kyllä oikeesti niin kivaa kun on vaihteeksi ehjä koira jonka kanssa voi touhuta! Noppakin oppii asioita hirmuista vauhtia ja välillä itsekin ällistyn että miten se tuon voi osata. Seuraavaksi olisi sitten taas aksakisat edessä ja muuten sitten pitäisi alkaa ammuskella enemmän ja harjoitella niitä pk-esteitä jos joskus sillä puolella päästäisiin starttaamaan. Jotenkin se metrin este vain on niin iso peikko ohjaajalle..

Uran aloitus

Vaikeaa uskoa mutta nyt minulla on taas koira jonka kanssa voi kisata. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, taisi olla 2014 Beon kanssa tokossa Jyväskylässä. 26.2.2017 päästiin Nopan kanssa aloittamaan rallytokoura omalla hallilla Joensuussa. Rally on ohjaajalle todella outo laji, joten paljon jännittikin että toimiiko ohjaaja oikein :D  Yllättävän hyvin se sitten menikin ensimmäiseksi kerraksi, -10 tuli kun koira ehti istahtaa sivulle liikkeellelähdössä ja -4 yhteensä kun tuomarin mielestä painoi liikaa seuraamisessa. Eli yllättävän tiukkaa tuo arvostelu on vaikka rennoksi lajiksi kuvaillaan ;) Lopputulos 86 pistettä ja hyväksytty tulos!

Parasta oli kuitenkin se että koirani seurasi nätisti, ei äännellyt, ei näpsinyt liivintaskua ja keskittyi niinkuin iso koira konsanaan :) Josko tässä sitten muitakin kokeita uskaltaisi pikkuhiljaa alkaa ajatella.

Päivittelyä

Onpa hetki taas mennyt, hidas päivittäjä :D Noppa on vuodessa kasvanut isoksi ja karvaiseksi otukseksi. Noppa on sellainen hyväntuulinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva nuori mies, koiranpentujenkin kanssa osaa olla nätisti ja ei haastele riitaa poikaporukassa, toivottavasti pysyy tällaisena!
Harrastettu on monenlaista, hakua, jälkeä, tottista ja agilitya. Nopan lemppari on ehdottomasti agility ja siinä Noppa onkin tosi pätevä. Se mikä harrastuksia hieman rajoittaa, on Nopan luonne, kaverista kuorituikin aikamoinen arkajalka vaikka vuosi sitten muuta luulin. Ihmisiin Nopalla on jo parempi suhtautuminen ja haluaa vieraitakin hetken miettimisen jälkeen moikata, mutta alustapelko on se mikä tässä nyt tökkii. 

Noppa pelkää lattioita, laminaattilattioita, parkettia, muovimattoa joka näyttää laminaatilta, vieraita laattalattioita, mattoja jotka saattavat luistaa alla ja portaita. Kotona Nopalla on vain tietyt alueet missä haluaa liikkua ja alue supistuu koko ajan. Aiemmin koira nukkui pedillään makuuhuoneessa, mutta nyt ei uskalla tulla koko huoneeseen kun pelkää että matto lipeää alta! Agilityssa on kiekat niin korkealla ettei alustat haittaa, paitsi kun mentiin vieraaseen halliin sisään, liinat kiinni heti ovella kun alusta näytti vieraalta, treenaaminen sentään onnistui hyvin. Kontakteilla ei ole ongelmia onneksi ole ollut pienten alkupaineistumisten jälkeen ja jos pelot eivät agilitykentillä haittaa niin tästä tulee varsin näppärä otus siihen lajiin. 

Noppa jäi tosiaan yksikiveksiseksi ja aika pieneksi, säkä on noin 60 cm ja syyskuun lopussa paino oli 21,5 kg. Noppa kuvattiin terveeksi: A, 0 ja LTV1, eli sillä puolella kaikki kunnossa. Tottispuolella on Nopan kanssa tehty tosi paljon töitä että mieli olisi rauhallinen, aluksi tietenkin vahvistin väärää käytöstä ja sain kivan treeniliiviä napsivan otuksen joka välillä pisti ihan haukuksi! Nyt on mieli saatu hallintaan ja seuraaminen alkaa olla kasassa kun suoraan mennään, haaveissa olisi kokeilla rallytokokisoja tuossa keväällä ja jos sitten kesällä pääsisi ihan agilityradoille. Kontaktit on agin puolella vielä kesken, keinu sujuu hyvin kun tajusin että koira paineistui harjoittelussa remmistä ja tajusin päästää irti. Muuten sitten alasmenoilla pysähdyskontakti ja ylösmenoilla ollaan vielä kujalla. Nopalla on sellainen puomin levyinen käytävämatto joka on ylösmenolla ja "koske"- käskyllä sen pitäisi ylösmenolla siihen mätkähtää. Puomilla matto toimii hyvin, mutta koska A on sen verran jyrkempi on koiralla taipumus pompata ihan maton yläreunaan, hyviä ideoita tähän otetaan vastaan! Aluksi oli kunnianhimoisena suunnitelma tehdä ne tyylikkäät juoksukontaktit, mutta koska treenaaminen yksin kotona ilman palkkaajaa ei tätä tukenut niin unohdettiin se juttu sitten. Katsotaan mitä tästä nyt tulee :D

Millainen se Noppa sitten on?

Itsetuhoinen se ainakin on, en viitsi edes laskea montako kertaa se on jo ontunut. Ensimmäinen rauhoitus tehtiin marraskuun alkupuolella kun metsässä remutessaan Noppa onnistui telomaan kyntensä metsässä niin että eläinlääkärin piti se tulla sitten kotiin irrottelemaan. Siitä sitten seurasi se ensimmäinen antibioottikuuri ja ne ensimmäisen kipulääkkeet. Hyvin on kynsi jo parantunut, tai oikeastaan parani heti kun ell sen irrotti, siihen loppui ontuminen vaikka kyse oli etujalan reunimmaisesta kynnestä, ei mistään kannuksesta. 

Jälkikeppitreeniä syyskuun 2015 pentutreffeillä, kuvat Heli Metsla (Nopan veljen emäntä :) )

Nopalla on takajaloissa kannukset ja kivespusseissa vain yksi pähkinä. Minä kun jo ehdin haaveilla näyttelyistäkin :D Tämän siitä saa kun joskus totetaa että näyttelyt ovat turhaa touhua. Mutta onhan tässä vielä toivoa (pientä tosin), kives oli kuitenkin kuukausi sitten vielä nivuskanavassa, eli teoreettisesti se voisi oikeaan paikkaan pudotakin. Jos se sen tekee, niin minä leivon sille kakun!

Pellossa, marraskuu 2015

Ja mitä se nyt sitten harrastaa? Jälkeä on tehty jonkun verran tuossa lähipellossa, hakua aika paljon metsässä ja raunioilla, esineruutua lenkillä aina kun hyvä sauma siihen sattunut (lapset leikkimään pientareelle ja esine metsään :) ), agilityn alkeita on vähän pihapiirissä tehty (juoksukontaktit siintävät mielessä) ja tietenkin sitä tottista myös. Se mitä pitäisi myös tehdä olisi niitä käsittelytreenejä, koska tämä ei ole näyttelykoira, on omistaja syyllistynyt siihen että ne hommat ovat jääneet hyvin vähille..

Sitten se luonne. Noppa on nimensä mukaisesti aika vekkuli tapaus. Keskittyy tosi hyvin työntekoon, teki sitä jo alusta asti. Kestää toistoja ja jopa korjausta! Kovuuttakin on jonkun verran, tämä testattiin omalla kentällä kun agin irtorengas kaatui ressukan niskaan kun oli menossa läpi, ja meni kyllä senkin jälkeen. Millään alustalla ei ole vielä arkuutta esiintynyt (vielä..) ja raunioilla ohjaaja oli enemmän paniikissa että se koira itsensä vielä teloo :D Noppa ei ole varsinaisesti kova haukkumaan (lue: ei räkytä pihalla koko aikaa), mutta uskon että siitä tulee hyvä haukkuva hakukoira. Haukkumista on jo vähän harjoiteltu ja kyllä sitä ääntä käskystä irtoaa. Ja irtoaa sitä ääntä muutenkin, joskus menee koirarukalla hermot treeneissä ja valtaisa räkytys alkaa, varovainen saa olla ettei saata koiraa siihen mielentilaan.. Noppa on vähän varautunut vieraita ihmisiä kohtaan. Edelliset belgit ovat olleet tässä suhteessa erilaisia ja Nopan kanssa saakin  nyt olla tarkkana ettei irvistele vieraille jos kokee olonsa uhatuksi. Lasten kanssa Noppa tulee hyvin juttuun, pinna kestää hyvin ja Noppa onkin yleensä siellä missä muutkin lapset.

Suurta ylepyttä pikku koirastani koin viime viikolla, ensin Noppa löysi lumen alta yhden vieraan hanskan metsätieltä ja sitten toisena päivänä toisekin! Lähti ihan hanskan hajun perään juoksemaan hyläten jopa luunsa, joka tietenkin oli lenkillä mukana koska Noppa on kuitenkin tervu.. Eihän se hanskoja olisi minulle halunnut luovuttaa, mutta koki ne kuitenkin niin mielekkäiksi että kävi etsimässä ja yritti ne suolestaa :)

Meidän uusi vauva

Tuntuupa oudolta kirjoitella samana päivänä Beon poismenosta ja uudesta tulokkaasta, mutta silloin se on kirjoitettava kun muistaa ja ehtii. Eli 18.7 liittyi laumaamme pieni tervupoika Noppa, virallisesti Ketunpolun Kooky Dice. Noppa onkin aikamoinen menijä, pelottomasti menee eri pinnoilla ja paikkaan kuin paikkaan muutenkin. Ensi alkuun oltiin Keuruulla ja siellä Noppa sai kaupunkisivistystä ja sitten Uuraisilla vielä mökillä metsittymässä ja sitten vasta Noppa pääsi oikeasti kotiin. Beon kanssa Nopalla meni mukavasti,. Beo katsoi toiseen suuntaan ja pentu toiseen :D Pikkuhiljaa Noppa uskalsi Beoa lähestyäkin. Kissojen kanssa Noppa onkin vähän reippaampi, Ossin kanssa leikki sujuu hyvin mutta pentu ei voi käsittää että Toulouse ei todellakaan halua lähteä tällaiseen pelleilyyn mukaan.. 

Noppa on nyt päässyt agilityputken makuun kun lapset ensin näyttivät miten siitä mennään läpi. Makkarajälkeä ollaan tehty ja nyt alkaa jo pikkukoiralla olla ajatus hommasta. Toivotaan että Noppa nyt pysyy ehjänä ja pysyy hyvin meidän perheen vauhdissa mukana :)

Beon jatkoajan päättyminen

Ikuisesti muistoissa 

JK2 HK1 BH TK2 AGI2

GIRAMIN BEOWULF

26.2.2006 - 28.7.2015

Ei tässä näin pitänyt käydä, eikä etenkään näin pian. Beon selkä oireili pitkin kevättä ja kesää. Toukokuussa aloitettiin Gabapentiinilääkitys jota Beo napsikin loppuun asti 3 krt päivässä. Lisäksi kesäkuussa aloitettiin viimeinen oljenkorsi eli akupunktiohoito. Neljännen akupunktiohoidon jälkeen oli nähtävissä pientä helpotusta, mutta pahiten oireileva kohta ei helpottunut eli vasen takajalka. Ilmeisesti vasemman takajalan ongelmat liittyivät samalla kohdalla olevaan luusiltaan, mahdollisesti silta painoi hermoa tms. Tämä sitten näkyi kevyenä ontumisena ja ajoittaisena jalan "syömisenä", eli kipua oli. 

Maanantai 27.7 oli ihan normaali päivä. Beo juoksenteli pihalla tavalliseen tapaan eikä mitään outoa tapahtunut. Kuitenkin illalla Beo tuijotteli minua tuimasti olohuoneen matolla eikä käynyt kunnolla maate. Iltapissalle ei halunnut lähteä mutta nousi lopulta ylös, ja takajalat eivät meinanneet kantaa.. Kipulääkettä naamaan ja unille, joskus näissä kun se yön lepo auttaa. Yöllä Beo vingahteli mutta pääasiassa oli kuitenkin levollinen. Aamulla sitten klo 7 Beo vaihtoi paikkaa ja kiljahteli mennessään, tiesin jo että mikään ei tässä enää auttaisi eli koiralle naamaan Tramadolia, Gabapentiinia ja varuiksi vielä Buranaa, mitä tässä enää säästelemään. Beo siirtyi makaamaan ruokapöydän viereen vakkaripaikalleen ja oli siellä sitten vaikean näköisenä, pihalle en edes yrittänyt sitä saada. Pelkkä vasemman takajalan hipaisu sai aikaan niin kamalan huudon että selkäpiitä karmi. Eläinlääkäri saatiin sovittua kotikäynnille iltapäiväksi ja siinä se aika sitten menikin Beon kanssa lattialla, ruokahalu Beolla onneksi säilyi ja menuuseen kuuluikin sitten kanafilettä ja paljon nakkeja. Häntääkin pieni jaksoi vielä heilutella. 

Niin se meidän Suuri Pieni koira nukkui pois ruokapöydän vieressä oman kodin rauhassa <3 Beo pääsi ikuiseen lepoon saman männyn alle jonne Jokenkin tuhkat on haudattu ja Figon tuhkat laitettiin Beon kanssa samaan hautaan, parhaita kavereita kun olivat. 

Vaikka meillä kaikilla on ihan kamala ikävä, on ihanaa tietää että Beoon ei enää satu. 

Lepää rauhassa rakas Beo!