Beo goes toko, tunnari

Kevään myötä Beon selkäongelmien helpottuminen ja Kennelliiton ilouutinen kilpparin poistamisesta doping-listasta saivat ohjaajan innostumaan. Beo on kaikesta huolimatta hyvinkin pitkälle koulutettu kisakoira (ei sitä aina uskoisi..) ja nauttii työnteosta, miksei siis tehtäisi paluuta tokokehiin jos koiran terveys näin hyvänä säilyy. Aikanaan Beolla jäi toko 2,5 vuoden iässä siihen TK2:seen, tarkoitus oli sitten joskus eläkeiässä tahkota niitä vaativia liikkeitä, eläke tulikin aiemmin kuin luulin ja tässä ollaan.

 Rapunois-Beo

Iso kompastuskivi meillä on ollut tunnari. Yhtä kapulla Beo etsi vaikka mistä suosta, mutta ootas vaan kun lyötiin kaksi kapulaa, aina toi sen mikä ensin osui nokkaan. Kaikenlaista on kokeiltu: 

- alusta jossa oli vääriä kapuloita kiinnitettynä, ei toiminut kun Beo halusi noutaa nekin vaikka ne oli kiinni, kiitos kuitenkin Katille alustasta, ehkä jollain toisella koira sitten

- komentamista väärän ottamisesta, iik, sanoo mali ja menee mielummin nukkumaan

- nameja oikean kapulan ympärille että nenä aukeisi, toimi jonkun aikaa, sitten mali huomasi että ei olekaan pakko ottaa sitä kapulaa joka on siinä namien luona "Vau, näin monta ja ne ei ole kiinni missään!"

Varmasti vika on ollut ohjaajassakin, kärsivällisyys ei riitä kovin pitkälle. Tunnaria on kuitenkin monta vuotta jo tehty, mutta silti koiralla on kapuloiden kanssa sama meininki kuin jälkikeppien. Nyt sitten luettiin belgilehteä ja kokeillaan niin että väärät on isossa kasassa sivummalla ja oikea sitten hieman eri suunnassa. Yhden harjoittelukerran  perusteella en vielä hehkuta, mutta vaikutti vielä toimivalta tavalta, jospa huomenna kokeillaan taas ja vaihdetaan sitten taas tyyliä ;)