Millainen se Noppa sitten on?

Itsetuhoinen se ainakin on, en viitsi edes laskea montako kertaa se on jo ontunut. Ensimmäinen rauhoitus tehtiin marraskuun alkupuolella kun metsässä remutessaan Noppa onnistui telomaan kyntensä metsässä niin että eläinlääkärin piti se tulla sitten kotiin irrottelemaan. Siitä sitten seurasi se ensimmäinen antibioottikuuri ja ne ensimmäisen kipulääkkeet. Hyvin on kynsi jo parantunut, tai oikeastaan parani heti kun ell sen irrotti, siihen loppui ontuminen vaikka kyse oli etujalan reunimmaisesta kynnestä, ei mistään kannuksesta. 

Jälkikeppitreeniä syyskuun 2015 pentutreffeillä, kuvat Heli Metsla (Nopan veljen emäntä :) )

Nopalla on takajaloissa kannukset ja kivespusseissa vain yksi pähkinä. Minä kun jo ehdin haaveilla näyttelyistäkin :D Tämän siitä saa kun joskus totetaa että näyttelyt ovat turhaa touhua. Mutta onhan tässä vielä toivoa (pientä tosin), kives oli kuitenkin kuukausi sitten vielä nivuskanavassa, eli teoreettisesti se voisi oikeaan paikkaan pudotakin. Jos se sen tekee, niin minä leivon sille kakun!

Pellossa, marraskuu 2015

Ja mitä se nyt sitten harrastaa? Jälkeä on tehty jonkun verran tuossa lähipellossa, hakua aika paljon metsässä ja raunioilla, esineruutua lenkillä aina kun hyvä sauma siihen sattunut (lapset leikkimään pientareelle ja esine metsään :) ), agilityn alkeita on vähän pihapiirissä tehty (juoksukontaktit siintävät mielessä) ja tietenkin sitä tottista myös. Se mitä pitäisi myös tehdä olisi niitä käsittelytreenejä, koska tämä ei ole näyttelykoira, on omistaja syyllistynyt siihen että ne hommat ovat jääneet hyvin vähille..

Sitten se luonne. Noppa on nimensä mukaisesti aika vekkuli tapaus. Keskittyy tosi hyvin työntekoon, teki sitä jo alusta asti. Kestää toistoja ja jopa korjausta! Kovuuttakin on jonkun verran, tämä testattiin omalla kentällä kun agin irtorengas kaatui ressukan niskaan kun oli menossa läpi, ja meni kyllä senkin jälkeen. Millään alustalla ei ole vielä arkuutta esiintynyt (vielä..) ja raunioilla ohjaaja oli enemmän paniikissa että se koira itsensä vielä teloo :D Noppa ei ole varsinaisesti kova haukkumaan (lue: ei räkytä pihalla koko aikaa), mutta uskon että siitä tulee hyvä haukkuva hakukoira. Haukkumista on jo vähän harjoiteltu ja kyllä sitä ääntä käskystä irtoaa. Ja irtoaa sitä ääntä muutenkin, joskus menee koirarukalla hermot treeneissä ja valtaisa räkytys alkaa, varovainen saa olla ettei saata koiraa siihen mielentilaan.. Noppa on vähän varautunut vieraita ihmisiä kohtaan. Edelliset belgit ovat olleet tässä suhteessa erilaisia ja Nopan kanssa saakin  nyt olla tarkkana ettei irvistele vieraille jos kokee olonsa uhatuksi. Lasten kanssa Noppa tulee hyvin juttuun, pinna kestää hyvin ja Noppa onkin yleensä siellä missä muutkin lapset.

Suurta ylepyttä pikku koirastani koin viime viikolla, ensin Noppa löysi lumen alta yhden vieraan hanskan metsätieltä ja sitten toisena päivänä toisekin! Lähti ihan hanskan hajun perään juoksemaan hyläten jopa luunsa, joka tietenkin oli lenkillä mukana koska Noppa on kuitenkin tervu.. Eihän se hanskoja olisi minulle halunnut luovuttaa, mutta koki ne kuitenkin niin mielekkäiksi että kävi etsimässä ja yritti ne suolestaa :)