Meidän Figo aloitti terapian

Figo ja viimeiseksi jäänyt side

Vihdoin ilman sidettä

Näin alkuun fysioterapian, katsotaan sitten missä vaiheessa sinne kallonkutistajalle. Vesiterapiaan halusin Figon heti saada ja onneksi sellainen löytyy eläinfysioterapeutti Heli Kapanen-Lappalaiselta Onttolasta, eli ihan melkein meidän nurkilta. Eka fysio kerta oli viime viikolla eli 20.2. Figo pääsi heti tutustumaan vesijuoksumattoon, eihän se koira itse sinne halunnut mennä, mutta sitten kun sinne nostettiin niin hyvin tyytyi osaansa. Namit eivät maistuneet herralle vielä alkuvaiheessa, mutta ensimmäisen kävelypätkän jälkeen alkoi jo kanat kelvata vaikka pitikin mokomassa laatikossa olla. Figo sai urheilla matolla n. 15 min, kolmessa pätkässä ja hyvin tuntui poika homman hoksanneen. Tämän lisäksi Figo sai laser-hoitoa alaselkäänsä, se kun luonnollisesti on jumissa kun etupää ei ole ihan mukana.

Toinen terapia oli 25.2, tällä kertaa ensin Figo sai alaselkäkäsittelyä ja sitten matolle talsimaan. Matolla oltiin taas yhteensä se vartti, mutta koira alkoi väsyä jo jotenkin aikaisemmin. On se kyllä kumma miten suuri ero koiran liikkumisella on tuon maton jälkeen, ekan kerran jälkeen vaikutus näkyi seuraavanakin päivänä vielä ja nyt jo tuntuu että Figon jalka pysyy jo paremmin mukana vaikka koira ravaa, aikaisemmin ravissa meni hyppy-vaihtoaskel-hyppy jne. Figo on nyt saanut olla irtikin lenkillä, ei koko ajan, vaan pätkissä, ja kyllä se oikeesti väsyy tuon jalan käyttämiseen sielläkin, loppulenkit on ihan suosiolla narun jatkona. Vähän ollaan jo tottista tehty, Figo on mm. hoksannu kosketusalustan tosi hyvin ja siinä ei mennyt kun pari toistoa! Jospa siitä tulee aivollinen vielä :)

Pitkänokka vesijuoksumatolla 25.2, kuva Heli Kapanen-Lappalainen

Beo 7-vee, elämä yhtä kertausta

Eilen oli Beo-sedän synttäripäivä! Ei uskoisi että tuo otus on jo 7, itse en huomaa siinä mitään vanhenemisen merkkejä. Muutama viikko tosin kysyttiin että minkä ikäinen on kun näyttää pappa-koiralta.. Iästä viis, me treenataan yhä tokoa, ja tehdään asioita uudelleen ja eri tavalla, ja sitten taas erilailla. Alkaa olla jo olo kuin teletapilla joka huutaa uudestaan.. Ikuisuusongelma ruutu on nyt saanut uuden opetusmenetelmän, kosketusalusta ruutuun ja peukut pystyyn. Kosketusalustaa opeteltiin keväällä 2011 hyvällä menestyksellä agin alastulokontakteja varten, tosin kosketuksena silloin oli nenällä tökkäisy, nyt kelpaa tassukin (alan pehmetä kun Beo vanhenee..). Ruutuun lähetyksessä on käskynä Ruutu-ota, ota oli se käsky jolla osaa mennä alustan luo. Tämä tuntuu toimivan! Tosin en vielä sano että koira ruudun osaa, onhan tässä sitten häivyttämistäkin luvassa ja muuta kivaa.. Kiitos ideoista kuuluu Giramin-netti-aivoriihelle, onneksi apu on lähellä :)

Tunnari on mennyt ison askeleen eteenpäin :) Hyvä Beo! Kasasta oli apua meille, voin siis suositella sitä menetelmää. Tänään tein tunnarin kokeeksi niinkuin se oikeesti tehtäis, eli koira istumaan, otin ämpärillisen kapuloita, pinsetit ja menin kapuloita asentamaan vierekkäin. Oman hautasin vielä hieman lumeen, muut jäivät näkyviin, kapulat vierekkäin. Ulkona oli jo pimeää ja ajattelinkin että se varmasti auttaa Beoa haistelussa. Lisäapuna toimi Eeli joka ehti varastaa kaksi väärää kapulaa ennen kuin ehdin koiran luo takaisin, eli säätöä oli koko rahalla. Joka tapauksessa Beo etsi ja löysi oikean ja toi sen! Tosin ressukka epäröi koska en kehunut kun nosti oikean, tästähän nyt pitäisi päästä eroon, eli opetellaan että hiljaisuus on kehu ja muuta hienoa. 

Paljon on vielä töitä ihan pilkunviilausosastollakin, välillä perusasennot on himpun verran vinoja ja noudon luovutukset on hieman kaukana. Sivulta maahanmenossa meinaa heittää samantien lonkka-asentoon ja otapas siinä sitten kaukoja.. Kaukoissa on vielä tekemistä että koira on hereillä ja nousee kun käsketään. Näissä piti uudelleen opetella maahan-istu, Pirjo vaan punkesi seisomaan kun se on sen mielestä kivaa. Nyt mennään niin että seiso käsky tulee oikealla kädellä ja taakse (istumaan) vasemmalla, luulis ettei voi koira mennä sekaisin, eikö.. Huhtikuussa olisi tokokoe lähellä, sitä voisi nyt pitää tavoitteena ja katsotaan miten käy.

Rauta-ajan loppu

31.1 klinikalla odottelemassa

Vihdoin 31.1 pääsi Figo raudoistaan. Aamulla mentiin lääkärille ja röntgenin jälkeen saatiin lupa rautojen poistoon. Poisto menikin nopsaan ja jo ennen puolta päivää oli koira valmis, minä kun haaveilin hetken rauhallisuudesta.. Rautojen poiston jälkeen vielä jatkui antibioottikuuri ja sidettä myös piti pitää ja vaihdella parin päivän välein. Kontrollikuvia jalasta ei enää tarvitse ottaa ellei tule mitään oireita. 3 viikkoa remmieloa poiston jälkeen oli aika 
julma tuomio, Figon narussa kävelytys ei ole kovin nautinnollista. Tosin en tiedä uskaltaako sitä enää ikinä edes vapaaksi pästää, niin hauraalta se vaikuttaa ja aivottomalta. Nytkin se pitäisi pitää leikkimättömänä ja hyppimättömänä, tänäänkin mokoma pöllö pomppasi takakonttiin salamana kun vain sain luukun auki.. Silmiä selkään ja muita hyviä ominaisuuksia tässä kaivataan.

10.2 loppui antibiootit ja samaten side otettiin jalasta pois. Figo oli selvästi jo rautojen poiston jälkeen vähemmän kiinnostunut nuolemaan jalkaansa ja iloinen yllätys olikin kun koira ei jalkaansa nyt koko ajan nuolekaan. Ensimmäinen kuntoutuskin on jo varattu, 20.2 mennään vesijuoksumatolle opettelemaan kadonneen jalan käyttöä. Jännä nähdä miten samanlaista tämä kuntoutus tulee olemaan kuin Joken kanssa, olisi jo välillä kiva vaan harrastaa koirien kanssa eikä vain huoltaa niiden rikkoutuneita osia. Remmieloa vielä 1,5 viikkoa edessä, olisi pitänyt aloittaa 12 viikkoa sitten jonkunlainen puruluulaskuri, niitä on meinaan mennyt kymmeniä! Muuten Figon ruokahalu onkin kadonnut, kyllä se herkkuja syö, mutta suurin osa ruuasta jää kuppiin. Samaten monet herkutkin epäilyttävät kun Lontus-rukka pelkää että niihin on piilotettu lääkkeitä, kuurin viimeiset napit pitkin jo tunkea suoraan kurkkuun kun eivät herkuissa alas menneet. 

Figo ei sitten tule ikinä sohvalle. No ei tullut nelijalkaisena, tämä  kuva otettu vielä rautojen kanssa.

Nyt sitten odotellaan vielä melkein kuun loppuun että Figo saa aloittaa normaalin elämän, olisi kiva pitää sitä pihallakin irti että pääsisi toteuttamaan itseään lumessakin. Luntahan ei silloin vielä ollut kun jalka meni, hukkaan menee nuoren koiran talven odotellessa. 

Yllättävän hyvin Figo jalallaan kävelee jos vauhti on hiljainen, kovassa vauhdissa jalka unohtuu ylös ja vaihto-askel-hyppy meno alkaa.