Millainen se Noppa sitten on?

Itsetuhoinen se ainakin on, en viitsi edes laskea montako kertaa se on jo ontunut. Ensimmäinen rauhoitus tehtiin marraskuun alkupuolella kun metsässä remutessaan Noppa onnistui telomaan kyntensä metsässä niin että eläinlääkärin piti se tulla sitten kotiin irrottelemaan. Siitä sitten seurasi se ensimmäinen antibioottikuuri ja ne ensimmäisen kipulääkkeet. Hyvin on kynsi jo parantunut, tai oikeastaan parani heti kun ell sen irrotti, siihen loppui ontuminen vaikka kyse oli etujalan reunimmaisesta kynnestä, ei mistään kannuksesta. 

Jälkikeppitreeniä syyskuun 2015 pentutreffeillä, kuvat Heli Metsla (Nopan veljen emäntä :) )

Nopalla on takajaloissa kannukset ja kivespusseissa vain yksi pähkinä. Minä kun jo ehdin haaveilla näyttelyistäkin :D Tämän siitä saa kun joskus totetaa että näyttelyt ovat turhaa touhua. Mutta onhan tässä vielä toivoa (pientä tosin), kives oli kuitenkin kuukausi sitten vielä nivuskanavassa, eli teoreettisesti se voisi oikeaan paikkaan pudotakin. Jos se sen tekee, niin minä leivon sille kakun!

Pellossa, marraskuu 2015

Ja mitä se nyt sitten harrastaa? Jälkeä on tehty jonkun verran tuossa lähipellossa, hakua aika paljon metsässä ja raunioilla, esineruutua lenkillä aina kun hyvä sauma siihen sattunut (lapset leikkimään pientareelle ja esine metsään :) ), agilityn alkeita on vähän pihapiirissä tehty (juoksukontaktit siintävät mielessä) ja tietenkin sitä tottista myös. Se mitä pitäisi myös tehdä olisi niitä käsittelytreenejä, koska tämä ei ole näyttelykoira, on omistaja syyllistynyt siihen että ne hommat ovat jääneet hyvin vähille..

Sitten se luonne. Noppa on nimensä mukaisesti aika vekkuli tapaus. Keskittyy tosi hyvin työntekoon, teki sitä jo alusta asti. Kestää toistoja ja jopa korjausta! Kovuuttakin on jonkun verran, tämä testattiin omalla kentällä kun agin irtorengas kaatui ressukan niskaan kun oli menossa läpi, ja meni kyllä senkin jälkeen. Millään alustalla ei ole vielä arkuutta esiintynyt (vielä..) ja raunioilla ohjaaja oli enemmän paniikissa että se koira itsensä vielä teloo :D Noppa ei ole varsinaisesti kova haukkumaan (lue: ei räkytä pihalla koko aikaa), mutta uskon että siitä tulee hyvä haukkuva hakukoira. Haukkumista on jo vähän harjoiteltu ja kyllä sitä ääntä käskystä irtoaa. Ja irtoaa sitä ääntä muutenkin, joskus menee koirarukalla hermot treeneissä ja valtaisa räkytys alkaa, varovainen saa olla ettei saata koiraa siihen mielentilaan.. Noppa on vähän varautunut vieraita ihmisiä kohtaan. Edelliset belgit ovat olleet tässä suhteessa erilaisia ja Nopan kanssa saakin  nyt olla tarkkana ettei irvistele vieraille jos kokee olonsa uhatuksi. Lasten kanssa Noppa tulee hyvin juttuun, pinna kestää hyvin ja Noppa onkin yleensä siellä missä muutkin lapset.

Suurta ylepyttä pikku koirastani koin viime viikolla, ensin Noppa löysi lumen alta yhden vieraan hanskan metsätieltä ja sitten toisena päivänä toisekin! Lähti ihan hanskan hajun perään juoksemaan hyläten jopa luunsa, joka tietenkin oli lenkillä mukana koska Noppa on kuitenkin tervu.. Eihän se hanskoja olisi minulle halunnut luovuttaa, mutta koki ne kuitenkin niin mielekkäiksi että kävi etsimässä ja yritti ne suolestaa :)

Meidän uusi vauva

Tuntuupa oudolta kirjoitella samana päivänä Beon poismenosta ja uudesta tulokkaasta, mutta silloin se on kirjoitettava kun muistaa ja ehtii. Eli 18.7 liittyi laumaamme pieni tervupoika Noppa, virallisesti Ketunpolun Kooky Dice. Noppa onkin aikamoinen menijä, pelottomasti menee eri pinnoilla ja paikkaan kuin paikkaan muutenkin. Ensi alkuun oltiin Keuruulla ja siellä Noppa sai kaupunkisivistystä ja sitten Uuraisilla vielä mökillä metsittymässä ja sitten vasta Noppa pääsi oikeasti kotiin. Beon kanssa Nopalla meni mukavasti,. Beo katsoi toiseen suuntaan ja pentu toiseen :D Pikkuhiljaa Noppa uskalsi Beoa lähestyäkin. Kissojen kanssa Noppa onkin vähän reippaampi, Ossin kanssa leikki sujuu hyvin mutta pentu ei voi käsittää että Toulouse ei todellakaan halua lähteä tällaiseen pelleilyyn mukaan.. 

Noppa on nyt päässyt agilityputken makuun kun lapset ensin näyttivät miten siitä mennään läpi. Makkarajälkeä ollaan tehty ja nyt alkaa jo pikkukoiralla olla ajatus hommasta. Toivotaan että Noppa nyt pysyy ehjänä ja pysyy hyvin meidän perheen vauhdissa mukana :)

Beon jatkoajan päättyminen

Ikuisesti muistoissa 

JK2 HK1 BH TK2 AGI2

GIRAMIN BEOWULF

26.2.2006 - 28.7.2015

Ei tässä näin pitänyt käydä, eikä etenkään näin pian. Beon selkä oireili pitkin kevättä ja kesää. Toukokuussa aloitettiin Gabapentiinilääkitys jota Beo napsikin loppuun asti 3 krt päivässä. Lisäksi kesäkuussa aloitettiin viimeinen oljenkorsi eli akupunktiohoito. Neljännen akupunktiohoidon jälkeen oli nähtävissä pientä helpotusta, mutta pahiten oireileva kohta ei helpottunut eli vasen takajalka. Ilmeisesti vasemman takajalan ongelmat liittyivät samalla kohdalla olevaan luusiltaan, mahdollisesti silta painoi hermoa tms. Tämä sitten näkyi kevyenä ontumisena ja ajoittaisena jalan "syömisenä", eli kipua oli. 

Maanantai 27.7 oli ihan normaali päivä. Beo juoksenteli pihalla tavalliseen tapaan eikä mitään outoa tapahtunut. Kuitenkin illalla Beo tuijotteli minua tuimasti olohuoneen matolla eikä käynyt kunnolla maate. Iltapissalle ei halunnut lähteä mutta nousi lopulta ylös, ja takajalat eivät meinanneet kantaa.. Kipulääkettä naamaan ja unille, joskus näissä kun se yön lepo auttaa. Yöllä Beo vingahteli mutta pääasiassa oli kuitenkin levollinen. Aamulla sitten klo 7 Beo vaihtoi paikkaa ja kiljahteli mennessään, tiesin jo että mikään ei tässä enää auttaisi eli koiralle naamaan Tramadolia, Gabapentiinia ja varuiksi vielä Buranaa, mitä tässä enää säästelemään. Beo siirtyi makaamaan ruokapöydän viereen vakkaripaikalleen ja oli siellä sitten vaikean näköisenä, pihalle en edes yrittänyt sitä saada. Pelkkä vasemman takajalan hipaisu sai aikaan niin kamalan huudon että selkäpiitä karmi. Eläinlääkäri saatiin sovittua kotikäynnille iltapäiväksi ja siinä se aika sitten menikin Beon kanssa lattialla, ruokahalu Beolla onneksi säilyi ja menuuseen kuuluikin sitten kanafilettä ja paljon nakkeja. Häntääkin pieni jaksoi vielä heilutella. 

Niin se meidän Suuri Pieni koira nukkui pois ruokapöydän vieressä oman kodin rauhassa <3 Beo pääsi ikuiseen lepoon saman männyn alle jonne Jokenkin tuhkat on haudattu ja Figon tuhkat laitettiin Beon kanssa samaan hautaan, parhaita kavereita kun olivat. 

Vaikka meillä kaikilla on ihan kamala ikävä, on ihanaa tietää että Beoon ei enää satu. 

Lepää rauhassa rakas Beo!

Luovuttamisen aika, hyvästit Figolle

Ketunpolun Fearless Fellow
FIGO
4.3.2012 - 29.5.2015

"Narnian maailmanloppu on vasta seikkailujen alku, ja todellinen seikkailu odottaa iankaikkisuudessa."

Toukokuun alussa Figo alkoi taas ontua leikattua jalkaa. Ei auttanut lepo eikä jatkuvasti syötetty särkylääke. Perässä oli fisteli suunnilleen koko ajan ja tämä näkyi tuhrimisena. Sunnuntaina 24.5 huomasin että Figo nuoli kovin innokkaasti oikeaan takajalan varpaanveälejä, ensimmäinen ajatus oli tietenkin että fistelia on levinnyt sinnekin. Ja ikävä kyllä epäilys oli oikea. Isoimman anturan vieressä oli valkoinen. pehmeähkö möykky ja varpaanvälit sen näköiset kuin olisi päällimmäinen iho poistettu. Pesulla ja Protopicilla yritin tätäkin hoitaa, mutta ei apua tullut. Ja se tassu oli todella kipeä vaikka Figo yrittikin urheellista esittää. Ressukka ontui siis molempia takajalkojaan. Kun olisi ollut kyse vain yhdestä vaivasta niin olisi tilanne ollut edes vähän valoisampi.

Vielä 24.5 käytiin viimeiset hakutreenit, ja ne olikin Figolle myös tämän vuoden ensimmäiset. Ja kyllä koira nautti! Kaksi ukkoa sai etsiä, eteni hienosti radalla ja muisti miten ilmaistaan :) Minun pieni työmyyräni. Mutta kyllä se järki nyt tässä sai puhua ja perjantaina 29.5 oli sitten tosi raska päivä. Päivän aikana Figo oli kotona saanut grillata makkaraa ja käydä uimassa. Eläinlääkärin luona vielä käytiin koko perheen kanssa kävelemässä. Eläinlääkäri vielä vahvisti että tassussa oli juuri sitä samaa pirulaista kuin perässäkin. Kun Figo oli rauhoitettu, otettiin siitä vielä verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen, toivottavasti siitä joskus olisi jollekin muulle hyötyä! Eläinlääkäri oli todella mukava ja sanoi että päätös oli aivan oikea. Nyt on Figolla vihdoin kivuton olla. Vaikka ikävä on kova, tiedän että näin on parempi. 

Beo on ihan ihmeissään, se ei ole koskaan ollut ainut koira, varmaan on siitä joskus haaveillut, mutta nyt ei taida ihan tyytyväinen ollakaan. Ensin selvästi etsi Figoa pari päivää, ja nyt ei sitten haluaisi olla hetkeäkään yksin ulkona, iltapissallekin pitää koira suunnilleen työntää ovesta ulos..

Perästä kuuluu

Mutta ihan hyvää tällä erää! Näyttää siltä että Protopic auttaa Figon ongelmiin, ainakin tällä hetkellä. Voide on sopinut muutenkin yllättävän hyvin koiralle, sivuvaikutuksena tällä aineella saattaa olla kirvelyä/kipua levityskohdassa. Figokin on saanut muutaman takapäätä karkuun-kohtauksen, mutta ne ovat olleet lieviä verrattuna siihen mitä oli ennen lääkintää. Ja todistusaineistokuvia, alkaa pigmenttikin palailla paikoilleen. Figon mielestä perän rasvaus ja puhdistus alkaa olla jo ihan jees juttu koska siitä saa karkkia! Enää ei tarvitse perää edes pestä, pelkkä vauvanpuhdistuspyyhkeellä pyyhkäisy riittää kun aikaisemmin sai suihkussa viettää pitkiä hetkiä yrittäen pitää häntää ylhäällä, suihkua kädessä ja koiraa paikallaan..

2.3.2015

23.2.2015

Mutta jos tämä nyt tällä menee ohi, kortisoni ja rasva voidaan lopettaa niin mitäs sitten? Jatkuvaa koiran hännän alle kurkkimista hamaan tulevaisuuteen?

Kehen sattuu ja kuinka paljon siitä kysymys enää tässä kai on

Elämä kuin Apulannan lyriikkaa näiden koirien kanssa. Figon tilanne on melkein sama kuin lääkekuuria aloittaessa, nyt on aukon ympärillä yksi alue joka näyttää melkein parantuneen eli kai tätä voi edistykseksi sanoa. Enää ei ole tuhrimista, mutta jotain kellertävää sieltä vielä vuotaa.
Aamulla juttelin lääkärin kanssa ja vähissä ovat vaihtoehdot. Nyt päädytiin kokeilemaan Protopic voidetta 2*päivässä ja kortisoni jatkuu 1 tabletti päivässä, lisäksi vielä kerta päivään HyaloSilver suihketta. Jos tämä ei ala kahdessa viikossa tehota niin sitten ei tehoa. Se toinen vaihtoehto olisi Atopica joka on kovempaa myrkkyä kuin kortisoni ja pirun kallista näin isolla koiralla. Mutta onpahan nyt diagnoosi sitten tämä perianaalifistelia. Ei hyvä juttu, mutta onpahan vaivalla syy nyt. 

Ja sitten tuo toinen vemppa, Beo syö taas Norocarppia kun hyppääminen ei tahdo onnistua ja lisäksi nuolee reittään välillä kuin mielipuoli. Liikkuu muuten hyvin, menee ja kovaa. Toivon mukaan tämä olisi vain ohimenevä kipukausi, niitä kun on tässä jo useita nähty melkein neljän vuoden aikana. 

Eli katsellaan ja seurataan. Otetaan päivä kerrallaan, motto joka on aina ärsyttänyt minua, on nyt se meidän mantra. 

Terve koira, etuoikeus johon en ole oikeutettu?

Blogi on jäänyt päivittämättä kun omistaja ei vaan jaksa, menee kaikki ylimääräinen energia koiran kuntouttamiseen tai siihen että miettii mikä sillä on kipeenä ja mihin koskee ja ennen kaikkea miksi. Viimeiset vuodet koiran omistajana eivät ole kyllä olleet kovinkaan mielekkäitä. Mutta kerrataanpas tapahtunutta.

Heinäkuun 2014 lopulla Figo kävi tutkimuksissa Kouvolan Univetissä, lääkärinä oli Esa Kesti. Vasemmasta polvesta löytyi muutoksia jotka viittasivat ristisidevammaan, oikea polvi siisti ja selässä ei vikaa. Sovittiin seuraavalle viikolle leikkausaika ja koira tähystettiin vamman varmistamiseksi ja sitten polvi korjattiin TTA-tekniikalla. Ristiside oli osittain rispaantunut ja ei olisi itsekseen parantunut. Toipumisennuste oli hyvä. Kaksi ensimmäistä päivää koira oli kolmijalkainen ja sitten alkoi käyttää leikattua jalkaa. 2 viikkoa leikkauksesta oli tikkien poisto ja kaikki näytti loistavalta. Liian hyvään ei pidäkään tottua ja kotona Beo tunki itsensä ovesta sisään kun Figo oli menossa ulos ja jalkaanhan siinä sattui :( Muutaman päivän katselin tilannetta ja sitten paikalliselle lekurille tutkimaan asiaa, röntgenissä ei löytynyt vikaa eli lisää kipulääkettä josta juuri oli päästy eroon. Toipuminen tästä oli todella hidasta ja jalka ei kovin loistava ole vieläkään, helposti ottaa osumaa ulkona koiran ollessa vapaana ja liikkuminen  ei ole niin puhdasta kuin toivoisin sen olevan. Olikohan se lokakuuta kun käytiin Kouvolassa tarkastuksessa ja sielläkään ei vikaa jalasta löytynyt, tietenkään tällä reissulla ei tähystetty vaan otettiin tulehdusnäyte ja tunnustelua jne. Alkaa nuo rahallisetkin resurssit olla tiukilla kun vakuutuksen katto tuli täyteen jo kesken polvileikkauksen, uusi kausi alkaa vasta heinäkuun alussa..

Mutta polvi on nyt mitä on. Vielä loppuvuodesta vielä murehdin että tuleeko Figosta enää agilitykoiraa, no, ei tartte niin pieniä enää murehtia, uusi murhe olikin lähempänä kuin arvasinkaan. Tammikuussa Figo alkoi hinkata peräänsä mattoihin ja peräaukon ympärys alkoi punoittaa ja sieltä vuotikin jotain rusehtavaa. Lääkäriin mentiin ja anaalirauhaset olivat hieman tulehtuneet -> anaalityhjennys ja peräpukamarasvaa aukon ympärykseen. Tämä ei kuitenkaan ongelmaa poistanut, peräpää tuhriintui jatkuvasti, punoitus jatkui ja vuoto. Koira hinkkasi itseään ja ulkona halusi istua hangessa tai maata lumella. Uusi lääkärireissu ja lääkäri sanoi ettei ole moista nähnyt, ei kiva kuulla sitäkään. Nyt hoidetaan nimikkeellä perianaalifistelia, lääkityksenä antibiootit ja kortisonia 10 päivää, lisäksi peräaukon ympärystään suihkutetaan HyaloSilver suihketta (loistava aine). Ainoastaan takapuolen hinkkaaminen on nyt jäänyt pois. Jos auttaa niin auttaa ja jos ei niin sitten todennäköisesti autoimmuunisairaus. Tai ehkä jotain muuta. Fisteliaankaan tuo ei ihan suoraan viittaa kun ei ole niitä rakkuloita, mutta on tietenkin mahdollista että ne on siellä piilossa ne reiät. Kaikkihan tässä tuntuu olevan mahdollista paitsi se terve koira :( Nyt on lääkekuuri puolessa välissä ja tilanne aikalailla sama. Alla kuva tältä päivältä, tuo valkoinen on sitä suihketta joka on kuivunut karvoihin, kaikki muu jotain kamalaa. Koirarukka ei ole vielä 3 v ja sairastelu vaan jatkuu. Nyt vaan toivon että lääkkeet auttaa ja tästä päästään, ei tämä ole enää mitään koiran elämää!