Terve koira, etuoikeus johon en ole oikeutettu?

Blogi on jäänyt päivittämättä kun omistaja ei vaan jaksa, menee kaikki ylimääräinen energia koiran kuntouttamiseen tai siihen että miettii mikä sillä on kipeenä ja mihin koskee ja ennen kaikkea miksi. Viimeiset vuodet koiran omistajana eivät ole kyllä olleet kovinkaan mielekkäitä. Mutta kerrataanpas tapahtunutta.

Heinäkuun 2014 lopulla Figo kävi tutkimuksissa Kouvolan Univetissä, lääkärinä oli Esa Kesti. Vasemmasta polvesta löytyi muutoksia jotka viittasivat ristisidevammaan, oikea polvi siisti ja selässä ei vikaa. Sovittiin seuraavalle viikolle leikkausaika ja koira tähystettiin vamman varmistamiseksi ja sitten polvi korjattiin TTA-tekniikalla. Ristiside oli osittain rispaantunut ja ei olisi itsekseen parantunut. Toipumisennuste oli hyvä. Kaksi ensimmäistä päivää koira oli kolmijalkainen ja sitten alkoi käyttää leikattua jalkaa. 2 viikkoa leikkauksesta oli tikkien poisto ja kaikki näytti loistavalta. Liian hyvään ei pidäkään tottua ja kotona Beo tunki itsensä ovesta sisään kun Figo oli menossa ulos ja jalkaanhan siinä sattui :( Muutaman päivän katselin tilannetta ja sitten paikalliselle lekurille tutkimaan asiaa, röntgenissä ei löytynyt vikaa eli lisää kipulääkettä josta juuri oli päästy eroon. Toipuminen tästä oli todella hidasta ja jalka ei kovin loistava ole vieläkään, helposti ottaa osumaa ulkona koiran ollessa vapaana ja liikkuminen  ei ole niin puhdasta kuin toivoisin sen olevan. Olikohan se lokakuuta kun käytiin Kouvolassa tarkastuksessa ja sielläkään ei vikaa jalasta löytynyt, tietenkään tällä reissulla ei tähystetty vaan otettiin tulehdusnäyte ja tunnustelua jne. Alkaa nuo rahallisetkin resurssit olla tiukilla kun vakuutuksen katto tuli täyteen jo kesken polvileikkauksen, uusi kausi alkaa vasta heinäkuun alussa..

Mutta polvi on nyt mitä on. Vielä loppuvuodesta vielä murehdin että tuleeko Figosta enää agilitykoiraa, no, ei tartte niin pieniä enää murehtia, uusi murhe olikin lähempänä kuin arvasinkaan. Tammikuussa Figo alkoi hinkata peräänsä mattoihin ja peräaukon ympärys alkoi punoittaa ja sieltä vuotikin jotain rusehtavaa. Lääkäriin mentiin ja anaalirauhaset olivat hieman tulehtuneet -> anaalityhjennys ja peräpukamarasvaa aukon ympärykseen. Tämä ei kuitenkaan ongelmaa poistanut, peräpää tuhriintui jatkuvasti, punoitus jatkui ja vuoto. Koira hinkkasi itseään ja ulkona halusi istua hangessa tai maata lumella. Uusi lääkärireissu ja lääkäri sanoi ettei ole moista nähnyt, ei kiva kuulla sitäkään. Nyt hoidetaan nimikkeellä perianaalifistelia, lääkityksenä antibiootit ja kortisonia 10 päivää, lisäksi peräaukon ympärystään suihkutetaan HyaloSilver suihketta (loistava aine). Ainoastaan takapuolen hinkkaaminen on nyt jäänyt pois. Jos auttaa niin auttaa ja jos ei niin sitten todennäköisesti autoimmuunisairaus. Tai ehkä jotain muuta. Fisteliaankaan tuo ei ihan suoraan viittaa kun ei ole niitä rakkuloita, mutta on tietenkin mahdollista että ne on siellä piilossa ne reiät. Kaikkihan tässä tuntuu olevan mahdollista paitsi se terve koira :( Nyt on lääkekuuri puolessa välissä ja tilanne aikalailla sama. Alla kuva tältä päivältä, tuo valkoinen on sitä suihketta joka on kuivunut karvoihin, kaikki muu jotain kamalaa. Koirarukka ei ole vielä 3 v ja sairastelu vaan jatkuu. Nyt vaan toivon että lääkkeet auttaa ja tästä päästään, ei tämä ole enää mitään koiran elämää!