Elämä kuin Apulannan lyriikkaa näiden koirien kanssa. Figon tilanne on melkein sama kuin lääkekuuria aloittaessa, nyt on aukon ympärillä yksi alue joka näyttää melkein parantuneen eli kai tätä voi edistykseksi sanoa. Enää ei ole tuhrimista, mutta jotain kellertävää sieltä vielä vuotaa.
Aamulla juttelin lääkärin kanssa ja vähissä ovat vaihtoehdot. Nyt päädytiin kokeilemaan Protopic voidetta 2*päivässä ja kortisoni jatkuu 1 tabletti päivässä, lisäksi vielä kerta päivään HyaloSilver suihketta. Jos tämä ei ala kahdessa viikossa tehota niin sitten ei tehoa. Se toinen vaihtoehto olisi Atopica joka on kovempaa myrkkyä kuin kortisoni ja pirun kallista näin isolla koiralla. Mutta onpahan nyt diagnoosi sitten tämä perianaalifistelia. Ei hyvä juttu, mutta onpahan vaivalla syy nyt.
Ja sitten tuo toinen vemppa, Beo syö taas Norocarppia kun hyppääminen ei tahdo onnistua ja lisäksi nuolee reittään välillä kuin mielipuoli. Liikkuu muuten hyvin, menee ja kovaa. Toivon mukaan tämä olisi vain ohimenevä kipukausi, niitä kun on tässä jo useita nähty melkein neljän vuoden aikana.
Eli katsellaan ja seurataan. Otetaan päivä kerrallaan, motto joka on aina ärsyttänyt minua, on nyt se meidän mantra.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti